lauantai 26. heinäkuuta 2014

*&€% $&(¥_$^(¥€^!!!



Heti herättyäni sain sen taas todeta: vanhoilla möhläyksillä ei ole viimeistä käyttöpäivää. Ne hyökkäävät kimppuun milloin vain, mistä vain ja puristavat kurkusta lujaa. Tai iskevät vatsaan, vääntävät jotain terävää rinnassa, kumahuttavat näkymättömällä moukarilla päähän. Yleensä täysillä, satunnaisesti vähän hellemmin. Luulen, että joskus tippuu myös alasin suoraan päälle kirkkaalta taivaalta. Niin lentokoneestako vai mistä?
Tein kerran munausinventaarion, joka johti minut aina vuoteen 1978 saakka. Siis melkein neljänkymmenen vuoden päähän. Aivan on aiheellista kysyä tarviiko vielä muistaa mikä sai noloksi yläkouluikäisenä? Olisiko tässä ehkä kehityksen paikka?
Toistaiseksi en kuitenkaan ole kehittynyt yhtään, joten turvaudun jälleen hyvän ystäväni opettamaan apulauseeseen: ja paskat!
Kumma juttu, heti helpotti.


Kuvaksi sammakko, koska niitä välillä pääsee suusta.




keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Se oon mää.



Mää oon se punamekkonen nainen, jonka pitkät helemat varmaanki jää vielä kettingin välliin jossain päin Kuhumoa. Mää polojen tukka pystysä konsertista toiseen ja välisä uimarannalle. Mää nukun retkiautosa, mää pesen hiukset auton vessasa, mulla on hiki koko ajan. Mut vaikka lasit valluu ja selekä kastuu, niin mää en välitä. Mullon kivvaa. Mun korvia silitellään, mun aivoille annetaan pureskeltavaa, mullon kesäfiilis, mää oon IRTI!










(Murreharjotus. Olipa vaikiaa.)






sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Niin?


Eikö olisikin ihana elää täydellinen, virheetön elämä?
Luoda upea ura, olla kaunis, hoikka ja selluliittivapaa, alati hyväntuulinen, iäti jaksava juhlien keskipiste, palvottu vaimo, maailmankaikkeuden ymmärtäväisin, viisain äiti? Eikö olisikin ihana elää täysillä loppuun asti, pysyä terveenä viime minuuteille, innostuneena, vailla huolia täydellisen, virheettömän, iloisen perheen keskellä? Ja sitten nukahtaa kevyesti, noin vain?
Niin että mihin tämän maailman kärsimyksiä tarvitaan? Mihin tarvitaan nälkä ja puute, suru ja ikävä, musertava murhe, kipu, sairaus, syyllisyys, katumus ja mitä vielä?

Tulipa vaan mieleen.

12:35:00 ap.







perjantai 18. heinäkuuta 2014

torstai 17. heinäkuuta 2014

Kuski miettii


Käyttävätkö rekkakuskit tukisukkia?


Ehkä tämä on vain omaa rajoittuneisuuttani, mutta minusta tuntuu, että Kari Tapion laulama mies voi käyttää vain mustia nilkkasukkia. Tai harmaita.

Minä vetäisin tänä aamuna tukisukat jalkaan. No mä olenkin rekkakuski vain kuvitelmissani. Oikeasti ajan kilttiä, valkeaa retkiautoa, leikisti olen mustan jättirekan ratissa. Ja tunnari alkaa soimaan päässä heti, kun väännän avainta virtalukossa.
MÄ OON REKKANAIS!


Kälviä. Puoti ja kahvila Anne.
Kahvilan kalusteetkin ovat myynnissä!
Historian havinaa Närpiössä.
150 kirkkotallia 1700-luvulta.
Kaskinen. Aurinkoa ja päiväunia laiturilla.
Kristiinankaupunki. Niin ihana, että tullaan joskus uudestaan.








maanantai 14. heinäkuuta 2014

Muistatko?


Kun olin vielä pieni, minun aikuinen siskoni lauloi usein kotona käydessään:
"Ikkuna yöhön pilkistää, ei näy muita, ei muita.
Katselen kissaa ja kynttilää, kuuntelen metsän puita."

Laulun tekijää en tiedä, mutta minä tunsin olevani se tyttö, joka katselee kissaa (posliinista) ja kynttilää (punaista, kahvilautasella), ja kuuntelee pihapuiden huminaa.
Erityisesti rakastin syysiltoja. Sateisia, myrskyisiä, kuiskailevia syysiltoja. Istuin omassa huoneessani koulupöydän ääressä, katsoin ikkunasta pimenevään yöhön ja tiesin elämän olevan jännittävää ja ihanaa. Ihan noin vain ilman mitään ihmeempää syytä.



Niinpä kun samaisen siskoni kesäpaikassa pujahdan ulos käymään puuceessä, saatan helposti unohtua sille tielle joksikin aikaa. Eivätkö olekin viehättävät nuo valaistut ikkunat? Huomaatko miltä yö tuntuu? Haistatko ruohon ja puut, kuuletko joen, tunnetko yötuulen kasvoillasi? Etkö olekin hetken aikaa puhtaan onnellinen?






lauantai 12. heinäkuuta 2014

Vesi. Mikä ihanuus.









Minä


Minä tunnistan itsessäni vanhan naisen.
Ei se näy rypyissä tai ikääntyneessä ihossa.
Silmäkulmissa se näkyy ja miettiväisessä katseessa.
Vanhan naisen ikävässä.
Vanha nainen ikävöi pienen pojan iloista virnettä kesäkeittiössä. Ja pehmeitä poskia, dinosauruspiirroksia pitkin lattioita, aamuvarhaisella peiton alle kainaloon pyörähtävää pikkutyttöä. Niitä keveitä huolia, muusattuja pottuja, kurahaalareita. Aina uutta huomenta.
Ja häntä kaipaa, joka on mennyt. Kaipaa, muistaa. Ja ihmettelee miten kaikista sadoista ja tuhansista asioista päällimmäiseksi mieleen ovat jääneet juuri rakastavat sanat.




























maanantai 7. heinäkuuta 2014

Heti aamusta 25 astetta.




Että voikin ihminen herätä synkällä mielellä.



Vein ensi töikseni bussiasemalle nuoren miehen, joka lähti armeijaan. Aattelin, että nyt se lähti eikä enää tule jäädäkseen, käymään vaan.




Sitten mietin, että vuoden päästä lähtee se toinenkin, joka kotona vielä aamut koisii. Että ei ole pieni sekään enää. Lähtee pian, kuvia vain sitten katsellaan ja muistellaan menneitä onnen päiviä.




Tulin kotiin ja kolmas olikin jo herännyt ja kaunisti silmiään peilin edessä. Ei ole pieni tyttö, onkin jo aika iso. Aivan liian pian.


Että mistä se elämän tarkoitus vielä revitään. Ja ainako sitä sitten murehditaan, että miten niillä menee ja meneekö. Ja surraan tulevia ja punnitaan meneviä ja ollaan vähän varpasillaan ja tuulia haistellaan. 
Satojen kilometrien päähän.

Ja jos joku vielä kerran mainitsee vaihdevuodet, niin voi olla, että hermostun. Kai sitä ihminen joskus saa asioita vähän pohdiskella ilman että hormonit heti vedetään hommaan mukaan. Helskutti.
                                                           

Kivat kukat pihalla, eiks jeh.   





torstai 3. heinäkuuta 2014

Ajattelee autossa



Luin lööpin. Enää ei ajatella, että surutyö kestäisi vuoden. Suru on loppuiän pituinen prosessi.


Tässä sitä taas mennään. Elämän tietä. Vettä tuulilasissa ja vaihtelevan painoinen taakka rintalastan alla. Eteenpäin!


Kärsämäki. Paanukirkko. Tervan tuoksu.
Otanmäki. Pikkuruinen entinen kaivoskylä keskellä kainuulaista korpea. KERROSTALOJA. Limittäin.
Vuolijoki. Kirkko kuin linna. Kesätuuli.



    Manamansalo. Oi ihana ihana Oulujärvi.