sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Niin?


Eikö olisikin ihana elää täydellinen, virheetön elämä?
Luoda upea ura, olla kaunis, hoikka ja selluliittivapaa, alati hyväntuulinen, iäti jaksava juhlien keskipiste, palvottu vaimo, maailmankaikkeuden ymmärtäväisin, viisain äiti? Eikö olisikin ihana elää täysillä loppuun asti, pysyä terveenä viime minuuteille, innostuneena, vailla huolia täydellisen, virheettömän, iloisen perheen keskellä? Ja sitten nukahtaa kevyesti, noin vain?
Niin että mihin tämän maailman kärsimyksiä tarvitaan? Mihin tarvitaan nälkä ja puute, suru ja ikävä, musertava murhe, kipu, sairaus, syyllisyys, katumus ja mitä vielä?

Tulipa vaan mieleen.

12:35:00 ap.







3 kommenttia:

Kutri kirjoitti...

Jaa-a, kaipa niitä tarvitaan siihen, että me muistettais olevamme vain ihmisiä. Eikse kaikkien aikojen ensimmäinen paha ollut se, että joku halus olla samanlainen kuin Jumala, täydellinen. Ja sen yhen langenneen jälkeen yks toinenkin, Eeva. Mä perfektionistina joudun jatkuvasti kamppailemaan tän kanssa. Kuulostaa juuri minun haaveilta nuo ajatukset.

Aulisko kirjoitti...

Kyllähän noin voi selittää nää meikäläisenkin pienet jutut, mutta kyllä jotkut joutuvat jo nuoresta kokemaan sellaisia tragedioita, että vaikea on ymmärtää miksi.

Kutri kirjoitti...

Toi on ihan totta, enkä usko, että kukaan tässä elämässä löytää täydellistä vastausta kärsimyksen ongelmaan. Olis onnellista, kun kaikki olis vain hyvää, eikä pahaa olis olemassa.