maanantai 7. heinäkuuta 2014

Heti aamusta 25 astetta.




Että voikin ihminen herätä synkällä mielellä.



Vein ensi töikseni bussiasemalle nuoren miehen, joka lähti armeijaan. Aattelin, että nyt se lähti eikä enää tule jäädäkseen, käymään vaan.




Sitten mietin, että vuoden päästä lähtee se toinenkin, joka kotona vielä aamut koisii. Että ei ole pieni sekään enää. Lähtee pian, kuvia vain sitten katsellaan ja muistellaan menneitä onnen päiviä.




Tulin kotiin ja kolmas olikin jo herännyt ja kaunisti silmiään peilin edessä. Ei ole pieni tyttö, onkin jo aika iso. Aivan liian pian.


Että mistä se elämän tarkoitus vielä revitään. Ja ainako sitä sitten murehditaan, että miten niillä menee ja meneekö. Ja surraan tulevia ja punnitaan meneviä ja ollaan vähän varpasillaan ja tuulia haistellaan. 
Satojen kilometrien päähän.

Ja jos joku vielä kerran mainitsee vaihdevuodet, niin voi olla, että hermostun. Kai sitä ihminen joskus saa asioita vähän pohdiskella ilman että hormonit heti vedetään hommaan mukaan. Helskutti.
                                                           

Kivat kukat pihalla, eiks jeh.   





Ei kommentteja: