lauantai 26. heinäkuuta 2014

*&€% $&(¥_$^(¥€^!!!



Heti herättyäni sain sen taas todeta: vanhoilla möhläyksillä ei ole viimeistä käyttöpäivää. Ne hyökkäävät kimppuun milloin vain, mistä vain ja puristavat kurkusta lujaa. Tai iskevät vatsaan, vääntävät jotain terävää rinnassa, kumahuttavat näkymättömällä moukarilla päähän. Yleensä täysillä, satunnaisesti vähän hellemmin. Luulen, että joskus tippuu myös alasin suoraan päälle kirkkaalta taivaalta. Niin lentokoneestako vai mistä?
Tein kerran munausinventaarion, joka johti minut aina vuoteen 1978 saakka. Siis melkein neljänkymmenen vuoden päähän. Aivan on aiheellista kysyä tarviiko vielä muistaa mikä sai noloksi yläkouluikäisenä? Olisiko tässä ehkä kehityksen paikka?
Toistaiseksi en kuitenkaan ole kehittynyt yhtään, joten turvaudun jälleen hyvän ystäväni opettamaan apulauseeseen: ja paskat!
Kumma juttu, heti helpotti.


Kuvaksi sammakko, koska niitä välillä pääsee suusta.




4 kommenttia:

Erkki H kirjoitti...

Hienoja muisteloja Aulisko. Yleensä vanheneminen tuo mukanaan niin paljon muita ikäviä vaivoja, että vanhat muistot saavat uusia värejä. Muistikin voi heiketä, mutta yleensä ne hankalat asiat muistaa aika hyvin, mutta onneksi ne alkavat hiljalleen kultaantua. Jatka vain rohkeasti valitsemallasi tiellä - kyllä niitä noloja tilanteita on vielä tulossa vanhojen kokemusten kermaksi.

Aulisko kirjoitti...

Voi kiitos. Vähän tuota pelkäsinkin.

Anonyymi kirjoitti...

En muista, kuka kertoi, mutta joku joskus selitti jonkun ammattilaisen - siis tyyliin psykologi - todenneen ykskantaan, että häpeällähän tuosta selviää, kun joku oli valittanut jotain noloa tapausta.

Se oli jotenkin niin paradoksaalisen lohduttava ajatus, että jäi elämään meillä fraasina. "Hei, häpeällähän tästä selviää!" Ei oo vaarallista, hävetään vaan. Eipä tuo maata kaada, hävetään vaan. :)

Aulisko kirjoitti...

Aah, tykkään!