torstai 3. heinäkuuta 2014

Ajattelee autossa



Luin lööpin. Enää ei ajatella, että surutyö kestäisi vuoden. Suru on loppuiän pituinen prosessi.


Tässä sitä taas mennään. Elämän tietä. Vettä tuulilasissa ja vaihtelevan painoinen taakka rintalastan alla. Eteenpäin!


Kärsämäki. Paanukirkko. Tervan tuoksu.
Otanmäki. Pikkuruinen entinen kaivoskylä keskellä kainuulaista korpea. KERROSTALOJA. Limittäin.
Vuolijoki. Kirkko kuin linna. Kesätuuli.



    Manamansalo. Oi ihana ihana Oulujärvi.








1 kommentti:

Erkki H kirjoitti...

Kun on kerran Kainuun meren vettä juonut, ei ole välttynyt juomasta järvivettä.