lauantai 12. heinäkuuta 2014

Minä


Minä tunnistan itsessäni vanhan naisen.
Ei se näy rypyissä tai ikääntyneessä ihossa.
Silmäkulmissa se näkyy ja miettiväisessä katseessa.
Vanhan naisen ikävässä.
Vanha nainen ikävöi pienen pojan iloista virnettä kesäkeittiössä. Ja pehmeitä poskia, dinosauruspiirroksia pitkin lattioita, aamuvarhaisella peiton alle kainaloon pyörähtävää pikkutyttöä. Niitä keveitä huolia, muusattuja pottuja, kurahaalareita. Aina uutta huomenta.
Ja häntä kaipaa, joka on mennyt. Kaipaa, muistaa. Ja ihmettelee miten kaikista sadoista ja tuhansista asioista päällimmäiseksi mieleen ovat jääneet juuri rakastavat sanat.




























1 kommentti:

Kutri kirjoitti...

Mahtista! Sulla on blogi! Ja ihan sun näköinen ja kuuloinen ja oloinen :-)