sunnuntai 17. elokuuta 2014

Onko tämä minun elämäni iltapäivä?

Aamua tuskin muistan ja kuinka nopeaan päivä kuluikaan. Silloin aikoinaan se tuntui aivan loputtomalta. Miten olen nyt tässä? Mitä iltapäivällä tehdään? Siivotaan? Korjataan? Järjestetään? Kerätään hedelmiä? Nautitaan työn tuloksista? Valmistaudutaan iltaan?


Milloin iltapäivä muuttuu illaksi? Varoittaako joku? Tuleeko kirje, soiko kello?




Elämän kevät on joka tapauksessa mennyt. Ja kesä. Syksy on ihan jees. Jos ei tarvitsisikaan mennä tästä eteenpäin, jos voisinkin pysähtyä syksyyn!
Jotkut odottavat talvea. Minä en.

Viikonloppu meren rannalla. Aurinko iholla, mielessä haikeus. Jäätelöä ja kastuneita housunlahkeita. Kahlaajan elämää.










1 kommentti:

Päivi Savela kirjoitti...

Miten ihmeessä tähän blogiin, jota ei lue kukaan, saa lisättyä kommentin? Kolmas yritys jo menossa.