sunnuntai 24. elokuuta 2014

Elämän realiteetteja


Tässä iässä ei kannata yskiä kovin railakkaasti. Jos polvissa on kulumia, ei kannata treenata maratonia. Nilkatkin saattavat pettää jopa ihan kevyessä menossa. Harvempi meistä naisista varmaankaan saa vedettyä leukoja. Kropassa on pahimmillaan aika monta hyllyvää osaa. Kahvilla on ainakin kaksi suoraa tietä ulos. Mitkä vatsalihakset?

Olin siis lenkillä. Oli yskä ja nuha, ja niveljumppa rästissä koko kesän osalta. Närästi ja väsytti ja kivisti sieltä täältä. Ei hyvä. Ajattelin matalia. Murehdin. Meinasin jo nalkuttaa jaloilleni mutta sitten mä hellyin. Tajusin, ettei se ole mun kroppani vika. Mun kroppaparkani, joka kaikki nämä vuodet on mua uskollisesti palvellut. Mun rakas kroppani. Mun kroppani, mun ystäväni, mun uskollinen toverini. Mun kroppani ja mä. Ihan oikeesti. Siis ihan oikeesti se oli suorastaan tra...trans...transsen...(googlaa nainen, googlaa ny!)...se oli suorastaan TRANSSENDENTTI kokemus. Tulin kotiin, annoin jaloilleni kylvyn, suihkuttelin kehoni ja hellittelin tuoksuvilla voiteilla. Kyllä kiltti pitää olla ja ystävällinen. Aina. Omalle koneistollekin. Ja kun täst ees peiliin katson, sanon aina kuvajaiselleni muutaman kauniin sanan. Näin se menee.

Viikonlopun kävelytin itseäni nätisti Kuopiossa. Siitä todisteena kalakukko. Ja vähän muutakin.

Retkiauton jääkaappiin sijoitettiin hankinnat Kuopion kansainvälisiltä suurmarkkinoilta: brittiläistä olutjuustoa ja viikunahilloa. Ja suomalainen muikkukukko. 
Tässä esitteillä avattu kukko ja retkiauton keittotila. Minä leikkaan paksuja viipaleita (kun ohuet multa aina murenee) ja paistan pannulla oikeassa voissa. Taatusti täyttävää, kyllä jaksaa!
Päiväkahvi Puijon tornissa. Maisemat kyllä kelpas, marjapiirakasta keskusteltiin jonkin verran. Taisi kuitenkin voittaa sen kääretortun, joka meillä oli auton jääkaapissa.
Siinon Kuopio.





Ei kommentteja: