sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kuusielämäisjärjestelmä. Pääpiirteet.

Ensimmäinen elämä: lapsuus ja vanhempieni koti. Aina kuuma kesä, tai jännittävä syksy, tai kimaltava talvi, tai ihana kevät.


Toinen elämä: nuoruus ja koulu. Ystävät, ystävät, ystävät, välitunteja, leivoksia, kuoroharkkoja, soittotunteja, nuorisoteatteria, kesäteatteria, uintisunnuntaita, kirjoja, kirjoja, kirjoja.


Kolmas elämä: nuoruus ja opiskelu. Seikkailuja, kahviloita, keskusteluita, leffoja, PARISUHDE, tenttejä, matkoja, katuja, kaupunkia, kesätöitä, junia, Sony Walkman, näkkileipää.


Neljäs elämä: perhe. Koti, LAPSET, LAPSET, LAPSET, ONNI, ONNI, ONNI, työ, ihmisiä, ihmisiä, ihmisiä, laulua, laulua, laulua, keikkoja, kulttuuria, kuskihommia, ruuanlaittoa, hiekkaa, vettä, lunta, legoja, haleja, pusuja, Kuoma-kenkiä, läksyjä, jouluja, juhannuksia, tapetointia, pieniksi jääneitä vaatteita.


Viides elämä: muutos. Kiintymys, lämpö, syli, huoli, velvollisuus, yritys, unettomuus, sairaus, itku, pelko, helpotus, epäröinti, levottomuus, pettymys, syytös, syyllisyys, luopuminen, kuolema, menetys, suru, suru, suru, masennus, luottamus, rauha, tasoittuminen, arki, arki, arki, perhe, työ.

Sitten jotain.

Hyviä elämiä. Olen onnekas. Minun ei tarvitse etsiä rakkautta tai hyväksyntää tai edes seuraa. Juuri nyt en tunne tarvetta etsiä Jumalaa tai filosofiaa tai elämän tarkoitusta.


Tällä hetkellä riittäisi, kun löytyisi toimivat laihdutusohjeet. Ja erityisesti inspiraatio.



Marraskuun aurinko. Ja lumi.






7 kommenttia:

Päivi S kirjoitti...

Lisäys viidenteen elämään: nuoret, nuoret, nuoret. Työ.

Aulisko kirjoitti...

Totta. Mutta ovat olleet varjossa. Viides on vielä kesken.

Aulisko kirjoitti...

No joo, pari lisäystä.

Kutri kirjoitti...

Todellakin sua voi sanoa onnekkaaksi! Mun elämäni ei noin jaoteltuna näyttäis ollenkaan noin valoisalta. Varjoja on ollut enemmän kuin riittämiin joka vaiheessa. Tai ehkä kurjuuden summa on vakio, ja sä otat nyt koko annoksen kerralla, kun mulle sitä on ripoteltu pitkin matkaa?

Aulisko kirjoitti...

Nyt pidän sitten peukkuja lopun ikääni. Jos lasten elämä vaan menee siedettävän hyvin, niin ei kai muulla väliä.

Aulisko kirjoitti...

Niin se vanha laulu, en päivääkään vaihtaisi pois, puppua.

Aulisko kirjoitti...

Tiiätkös Kutri, se mikä erottaa menneisyyden tulevaisuudesta on "toivo". Vaikka ennenkin oli niitä varjoaikoja, ne kuitenkin jäivät sivurooliin, koska tulevaisuudessa oli aina toivoa. Nyt mä en osaa katsoa tulevaisuuteen ollenkaan. On vain tämä päivä ja tämä ilta.
Jaksaako siis pakottaa itsensä lenkille. No yleensä ei.