tiistai 4. marraskuuta 2014

Marraskuu



Marraskuussa se tapahtui: nauroin. Oikein kunnolla.
Aivan hillitöntä, todella hersyvää, soivaa helinää! Ja rasahtelua, kihinää, krähinää pulleroisen vatsani pohjasta asti. Siis uskomattomat  K A K S I  erillistä kertaa! Ihan kunnon naurukohtaukset! Sanonpa myös, että WOU miten railakasta huumoria! Hymyilytti vielä seuraavanakin päivänä (kiitos vaan Arja). Ja mikä ihmeellisintä, en ainakaan viikkoon ole aloittanut aamua kiroilemalla. Enkä ole sadatellut työmatkalla, en ole haukkunut autoparkaani, en ole heittänyt vttua ilmaan heti, jos jokin on mennyt pieleen.
Marraskuu: pimeä, märkä ja viluinen, mun uusi toivekuukauteni.

Päiviini on alkanut pulpahdella oudon positiivisia ajatuksia. Olen huojentunut ja kiitollinen siitä, että mielessäni muistan hänet niin selvästi. Että muistan siskoni silmät ja hymyn, ääneen, askeleet. Muistan tarkkaan sen iltapäivän hetket, kun me molemmat makoilimme sohvillamme vilttien alla ja juttelimme niitä näitä. Hän nukahti tuokioksi, minä katselin uusia, keltaisia villasukkiani. Kuuntelin siskoni rauhallista hengitystä ja yritin huolellisesti painaa mieleeni kaiken, että muistaisin aina. Aina.
Olen kiitollinen lapsistani, omenahillon keittäjästä, mielenkiintoisista sukulaisistani, uskollisista ystävistäni, reiluista työkavereista. Vuosi vuodelta kiitollisempi olen työstäni, joka on pitänyt kroppani liikkeessä silloinkin, kun mieli ei olisi jaksanut.
Koska en oikein usko mihinkään, en ole oikein tiennyt kenelle minä kaiken tämän kiitollisuuteni kohdistaisin. Tänä aamuna herätessä alkoi yhtäkkiä päässä soimaan se biisi 70-luvulta: elämälle kiitos. Joo, kelpaa.

Ja taas on pimeää. Mitäs me positiiviset ihmiset yleensä tehdäänkään talvella?


4 kommenttia:

Päivi S kirjoitti...

It is called awakening, my dear friend. Good for you!

Aulisko kirjoitti...

Sulta mä aina näppärästi opin nää vieraskieliset termit. Eiks tää ollu jossain leffassakin.

Aulisko kirjoitti...

Mutta pakko olla realistinen. Mä epäilen, että hormonit on nyt hetken aikaa tasapainossa. Kohta mennään taas.

Päivi S kirjoitti...

Leffoista ja biiseistä oppii kaikenlaista sälää, joiden avulla vaikuttaa henkevältä. Ja jos tää havahtuminen johtui hormoneista, niin mitä siitä? Sittenpähän rytisee. Pidä pulkan reunoista kiinni!