sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ei tietenkään

No ei kai kukaan lääkärissä halua käydä.

Siis terveitähän me halutaan olla. Mutta voi sentään miten mielenkiintoisia terveyden ammattilaisia noilla vastaanotoilla tapaa!


Mun ehdottomiin suosikkeihini kuuluu hammaslääkäri. Tämä pyöreä nainen, jonka olen valinnut suutani remontoimaan vuoden välein. Meillä on erinomainen positiivisen palautteen vuorovaikutussuhde. Uskon, että pyöreä ihminen ymmärtää toista pyöreää ihmistä parhaiten. Ohjeita  minulle ainakin annetaan juuri sopivasti, näytetahnoilla minut varustetaan kiitettävän usein ja lähes joka reissulla saan täydellisen synninpäästön: "Hyvin olet harjannut, oikeat on välineet, EI SE OLE SINUN SYYSI." Lopuksi kiitän aina ja ilmaisen tyytyväisyyteni saatuun palveluun. 

Sitten on gyne. Minun luottolääkärini on vanhempi naisihminen. Aivan tyypillinen, vähän hajamielinen professoriluonne. Asioita pohditaan ääneen, tietsikalle kirjoitetaan kaksisormijärjestelmällä keskittyneesti. Kerran kesken tutkimusten totesi, että lastat olivat loppuneet. Naisparka aukoi kaappeja hädissään hirveällä vauhdilla, pyöri ympäriinsä valkoinen takki liehuen, hermostui aina vain enemmän. Minä kehotin menemään naapuriin lainaamaan (tuopa samalla tulitikkuja). Sitten tyynesti odottelin ja mielessäni suunnittelin miten vastaanottohuoneen katto pitäisi kuvittaa. Se on niin rentouttavaa, kun lääkärikin on vain ihminen. Kyllä siinä vaiheessa harmittaa, kun tämä jää eläkkeelle. On niin tarkka ja ammattitaitoinen. 


Sitten on vielä se työterveyslääkäri, jolla on vastaanotollaan tapana nojautua tuolissaan taaksepäin, nostaa jalkansa pöydälle ja kädet niskan taakse. Minä sanon vain pari sanaa ja sen jälkeen hän kertoo minulle mikä minua vaivaa ja miltä tuntuu ja mikä surettaa. Kaikki on aivan totta, niin että vaikea on olla itkemättä omia murheitaan, kun toinen niin osuvasti arvaa ongelmat ja vielä sieluni kipupisteetkin. 


Ja tähystyslääkäristä tykkään myös, vaikka me kovin harvoin tapaamme. Sai nimittäin minut nauramaan, ja siinä tilanteessa ei taatusti yleensä naurata. Ja vielä listassani on ortopedi, joka on kuuluisa bootseistaan. Ja röntgenlääri, joka halusi näyttää rouvalle ultraäänilaitteen näytöllä miten kysta punkteeraamalla häviää, kun rouvalla on ollut niin ikäviä kokemuksia lähipiirissä: "Ja katsokaapa, nyt siellä ei ole yhtään mitään!"


Kaikesta tästä huolimatta pänni ihan tosissaan, kun lähettivät naistentautien osastolle tarkastukseen. Jännittikin taas, että minkälainen tyyppi siellä on vastassa ja ollaanko minulle ystävällisiä. Sitten tajusin. Olen etuoikeutettu, kun pääsen lääkärin vastaanotolle kysymään asiantuntijan mielipidettä. Ja lääkärin puolestaan tulisi tuntea itsensä etuoikeutetuksi, kun annan hänen tutkia kehoni, joka siis on minun omani ja täysin minun päätettävissäni. Ei ole itsestäänselvää keneen päätän luottaa asioissani. Minä olen kallisarvoinen ja tärkeä niin kuin me kaikki. Minua kuuluu kohdella todella hyvin. Ja niinhän se taas menikin. Erittäin ystävällinen ja kohtelias mies. Totesi lopuksi että terve, nuori nainen. Siis ihan totta sanoi N U O R I. Ne taidetaan kouluttaa tosi hyvin siellä lääkiksessä nykyään.



(Mitenkään aiheeseen liittymättä) oon muutes käynyt tennarialennusmyynneissä.


P.S. (mitenkään aiheeseen liittymättä) 
Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa. 1910.
Kannattaa lukea.







4 kommenttia:

Päivi S kirjoitti...

Niin totta. Lääkärit ei tajua, että he saavat luvan hoitaa meidän ruumiinosia. Ne on kuitenkin meidän hallinnassa eikä heidän omistuksessaan. Pitäis siis miettiä, miten meille puhutaan. Tarkoitan nyt varsinkin hammaslääkäreitä.

Aulisko kirjoitti...

Kun hyvän löytää, siitä täytyy pitää kiinni.

Päivi S kirjoitti...

No joo, mutta tarkkana pitää olla! Hyväkin voi olla joskus huono.

Aulisko kirjoitti...

Tämä kommentti avasi pelottavia mahdollisuuksia.