maanantai 15. joulukuuta 2014

Pimeä reissu!

Noin viisi tuntia matkantekoa keskellä mustaa maisemaa. Väliin jokunen katulamppu tai valaistu ikkuna, asema sähkövaloineen tai auton ajovalot kaukaisella tiellä. Ei loistaneet matkustajien silmätkään innosta, ei edes minun, vaikka olin ylimääräisellä lomalla. Mihin nää ihmiset oikeen on menossa? Odottaako niitä koti jossain? Odottaako niitä joku? Tältäkö todellinen yksinäisyys tuntuisi? Pimeältä, vähän epävarmalta, väsyneeltä, lohduttomaltakin?
Ehkä se oli valaistumisen hetki.
Ehkä ymmärsin vähän jotain uutta. 
Ehkä?

Järvenpään junassa löysin matkaani pienen ilon aiheen. Ihan oikeesti, eikö olekin suloisia paikannimiä!
























Se oli kaikin puolin suurten tunteiden viikonloppu. Onneksi varasin oopperaan nenäliinoja, sillä valuttelu alkoi ensimmäisen näytäksen ensimmäisestä aariasta ja jatkui koko matkan teoksen loppuun saakka (Puccini: La Bohéme). Ruotsalaisen teatterin Mamma Mia! pisti sydämen sykkimään riemusta niin kuin joskus ennen. Helsingin jouluvalot saivat mielen kaihoisaksi. Siskon kanssa jutellessa muistin taas niin kipeästi hänet, joka on lähtenyt. Niin ikävöiden, niin menetystä tuntien. Ja siitä päästäänkin taas päivän polttavimpiin (kroonisesti vaivaaviin) kysymyksiin: vieläkö osaisin olla aivan onnellinen (minä hyväosainen), vieläkö on kesää jäljellä (tämä jälkimmäinen tietenkin kaikkein syvällisimmässä merkityksessä).


Ehkä pitäisi osata olla onnellinen juuri nyt, kun vielä voi. Ehkä pitäisi vain päättää olla pelkäämättä. Ehkä pitäisi myös päättää mihin avustuskohteisiin lahjoittaa rahaa vielä loppuvuoden aikana. Ehkä pitäisi kirjoittaa Joulupukille ja pyytää taas maailmaan rauhaa. Ja ihmisille hyvää tahtoa. Sitten sulkisi median pois ja eläisi joulun ajan kuplassa.





































5 kommenttia:

Päivi S kirjoitti...

Älä sulje mediaa pois. Toimittajaystävä tulee surulliseksi.

Päivi S kirjoitti...

Vieläkö pn kesää jäljellä? Sepä se. Joulu on jo menetetty ja palaa tuskin takaisin. On kuitenkin kurja ajatella, ettei mistään tulisi enää wau-oloa. Olen nähnyt yhden sellaisen tapauksen. Rauha hänen sielulleen.

Aulisko kirjoitti...

Minusta tuntuu, että me ollaan hiljaa kaksistaan täällä miljardien blogien seassa :) Ehkä täällä uskaltaa joulun ajan pysyäkin. Uutiset jätän katsomatta.

Päivi S kirjoitti...

Sinä, minä ja tähtiyö!

Aulisko kirjoitti...

Peukutan, frendi.