lauantai 7. maaliskuuta 2015

Mitä se nyt taas. Ja vielä reissussa. Ja vielä LAPISSA.


Ajoi ja mietti. Ukraina, Putin, Punaisen torin murha. Ryöstöt, huumeet, laiton elinkauppa. Raha ja varsinkin sen puute. Maailman kylmillä kaduilla asuva pahvilaatikkokansa. Nälkäiset, palelevat, syrjäytyneet. Alipalkatut, huolien raskauttamat, juuri ja juuri arjessa selviytyvät tavalliset ihmiset. Ja Beverly Hillsin täydelliset naiset. Hiukset, kasvot, tissit, peput, sääret. Säädetyn normin (kuka sääti?) mukainen vakiokroppa ja -tyyli. Silikonia, botoxia, pillereitä. Kaikki telkkarin tositosikauniit ja oudolla tavalla rohkeat. 

"Älkää tehkö lapsia tähän pahaan maailmaan", sanoi minun isäni aikoinaan. Itsekkyyttäkö se vain oli, kun kuitenkin tein?

Melkein jäi Kemin ihme kokonaan kokematta. Se että tarpeeksi pohjoisessa huolet karisevat harteilta. Että Kemin jälkeen ajatus on kirkkaampi ja mieli keveämpi. Maailmantuskasta kärsin siis yhä mutta työasioita en sentään miettinyt enää yhtään. Ja kun Torniosta jatkettiin pohjoiseen, näkyi joen toisella puolella kiehtovana taas pitkän matkaa VIERAS VALTIO - RUOTSI! Uu, jännää (minulle, ei varmaan muille).


Lopulta en enää kestänyt. Ajoin sillan yli SVERIGEEN! Me vietettiin Övertorneåssa ainakin kaksi minuuttia
ja palattiin kotimaahan. Yksi meistä teki "kunnon" lenkin ja käveli kotiin.

Ylläsjärvi. Ollaan perillä. Näkymä olkkarin ikkunasta heti ekana iltana.

Perillä minä sen sitten tajusin: tää on HIIHTOloma, me ollaan täällä KOKO VIIKKO, ja minä kun EN hiihdä, EN laskettele ja lumikenkäilenkin vain satunnaisesti. OMG. Siks ei tantta siis relaa.

Kuusi romaania, lumessa kahlaamista (ei aina niin hyväntuulisesti), sauna, paljonpaljon unta. Näillä mentiin. Ja vaikka lomafiilis ei ihan kohdalleen osunutkaan, niin kai niitä kivojakin hetkiä löytyi riittävästi.




Sitten lopultakin monen sumuisen päivän jälkeen heräsimme aurinkoiseen aamuun! Todellakin piristi mieltä huomattavasti!


Parasta reissussa: serkukset olivat kaiket päivät mäessä.


Ylläskammi 718. Suomen korkeimmalla sijaitseva ravintola.


Yllä pilvien.
Ja takaisin kotikylään.

Kuinka ollakaan mun lempipuuhaani talviurheilun ihmemaassa oli PYYKKÄÄMINEN. Pesin pyykkiä IHAN JOKA PÄIVÄ. Jokainen vaihe oli niin tyydyttävä: tyhjennä tarkasti taskut, työnnä (puoli)käytetyt vaatteet huolellisesti koneeseen, paukauta kansi napakasti kiinni, annostele taidokkaasti pesuaine oikeaan lokeroon, väännä nupista rauhallisesti tarvittava lämpötila, paina päättäväisesti kone käyntiin. Kuuntele koneen hurinaa, juo kahvia, odota iloiten sitä hetkeä, että pääset JÄRJESTÄMÄÄN pestyt vaatteet kuivauskaappiin. Älä ajattele mitään sen kummempaa, keskity vaatehuoltoon! Ei, ei mitään ajatusta maailman tapahtumista! Keskity! Pesu- ja kuivausajankohdan valinta vaatii suunnitelmallisuutta: pian kotiutuvan hiihtäjän varusteet ja vähän myöhemmin myös laskettelijoiden kamppeet painavat päälle!

Siinä se viikko meni. Kotiin palatessa kaikkien vaatteet oli puhtaita ja matkalaukkuani en ollut avannut kertaakaan. Kahden vaatekerran kanssa pärjää Lapissa ihan hyvin: matkavaatteet ja lenkkivaatekassin kerrasto. 


Nyt voin alkaa kehittää työstressiä. Aloitan heti maanantaina.