maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kesäautolla Lappiin (Lapland). Heinäkuu (July).

Yritän rakentaa kahden aikuisen pesää. Siis sellaista missä ei enää touhuile ihanat pienet eikä vähän isommatkaan lapsenpallerot. Me kaksi niin tavallisen tylsää keski-ikäistä vaan, geokätköilijä ja lukutoukka. Aloitin ostamalla Kesäautoon Vallilan kynnysmaton. 

Saanko esitellä: eteinen ja olohuone / ruokailutila. 


Keski-iän kriisihoitona (jälleen kerran) lähdettiin heinäkuun alkupuolen lauantaina kohti pohjoista. Niin me sitten muutaman geokätkön kautta päädyimme Rovaniemelle.

Ounaskoski Camping in Rovaniemi. Meidän beibe parkkeerattuna Kemijoen rantaan leirintäalueelle.
Ja aidan takana häämöttää Jätkänkynttilä. Lumberjack's Candle Bridge in the background.
Statue spotting on a sunny Sunday morning. 'Milk, the Start of Life'  'Maidolla elämisen alku'  by Ensio Seppänen.
Santa Claus Village at the Arctic Circle in Rovaniemi. Toisen meistä täytyi päästä hakemaan geokätkö,
toinen halusi päästä Joulupukin postitoimistoon. Mä nimittäin olen sielultani postimies.

Rovaniemellä opiskelukaverini minua valisti (lohduttavasti herkkujen ääressä): tää on tyhjän pesän syndrooma. Mä kävin heti googlaamaan ja sieltähän se kaikki löytyi. Ensin olin tyytyväinen, kun en kenties olekaan tulossa hulluksi. Sitten alkoi ärsyttää, kun tässäkin asiassa pitää mennä yleisen kriisikaavan mukaan. Ei mitään hienoa yksilöllistä tuskaa, samaa depiskamaa kuin muillakin ruttunaamoilla, joiden aikuiset lapset ovat muuttamassa pois kotoa.

Me lähdettiin taas tien päälle. Levillä pysähdyttiin illalliselle kylpylähotellin ravintolaan (älyttömän hyvää!) ja sitten ajettiin kesäyössä pitkin Suomi-neidon käsivartta.

Summer night in Lapland. (Dead insects on the windshield).
Camp 2: in the middle of nowhere. Muotkatakka, joka muutes on Suomen maanteiden korkein kohta (565m).

On se jotenkin kivaa yöpyä tunturin juurella ihan vaan tien varressa. Yöllä sade naputteli auton peltiin, välillä kaasulämmitys hurahti päälle, mutta muuten oltiin aika lailla hiljaa koko maailma.


Lake Kilpisjärvi. Aamulenkillä noustiin vähän ylemmäs hakemaan kätkö ja räpsimään kuvia. 

Jostain syystä olo taas vähän keveni pohjoisessa. Oikeastaan kesäautoilija selviää siellä kolmella helpolla säännöllä: 
1. Huolehdi perustarpeet (pankkikortti, bensa, kaasu, ruoka, juoma, lämpimät vaatteet).
2. Sano päivää, kiitos, ole hyvä, hei.
3. Jos viet roskia luontoon, tuo ne myös takaisin.

Niin että tukka ponnarille (meikäläisen tapauksessa minipienelle), saappaat jalkaan ja liikkeelle. Ei silti etteikö Lapissa tyylikkäitä ja fiksuja ihmisiä olisi, kyllä vain on todellakin, mutta on myös enemmän tilaa olla mitä on, tai olla olematta.


Three Nations' Border Point. It's a half-hour boat trip + a three-kilometer hike and you get to see this yellow lump of concrete. Walk around it and you step from Finland to Norway, from Norway to Sweden, and back to Finland again.

Päivän sää osoittautui epävakaiseksi. Vaellusretki sai jäädä muutaman kilometrin pituiseksi. Ensin Malla -paatilla Ruotsin puoleiselle rannalla ja sieltä kolmen kilometrin tallustelu leveäksi tampattua polkua pitkin kolmen valtakunnan rajapyykille. Satoi. Ja perillä vasta satoikin. Minun kertakäyttöinen sadetakkini otti vastaan enimmät mutta aika märkä olin kuitenkin. Matkakumppani puolestaan totesi, että vanha gore-tex todellakin on jo liian vanha. Kaikki vaan kuivumaan, kun noin kolmen tunnin päästä palattiin autolle.


RV bathroom after our trip. Kesäauton hienouksia. Kun pistät kaasulämmityksen päälle,
lämmintä ilmaa puhaltaa vessaan niin tehokkaasti, että märät vaatteet ja kengät kuivuvat.
Toimii loistavasti!
Näin nätti se oikeesti on. The rug's new and I love it.

Camp 3: Kilpisjärvi Hiking Center. Temperature on the 7th of July: +3!!! Tää kuva on vino. Tärisin tuulessa.

Se olikin melkoinen yö. Myrskysi niin että Kesäauto huojahteli ja vettä satoi taukoamatta. Aamulla herätessä lämpötila oli +3 ja tuuli edelleen hurjasti. Jännää! Mä nautin ja palelin. Päätettiin lähteä Norjaan.


The majestic Saana Fjell. Ei ollut menemistä tällä kertaa.

Kesäautossa kokkaaminen on oikeasti kivaa. Kieltämättä minä rakastan kahviloita ja ravintoloita, mutta hei kyllähän maisemat tien varrella joskus vaan on niin hienot!




Reindeer sausages! Shoppailtiin vähän Narvikissa: poronlihamakkaroita ja Auliskolle luettavaa. 

Camp 4: near Narvik in Norway. 

Näissä maisemissa me yövyttiin Norjassa Narvikin lähistöllä. Meren rannassa isolla pysähdyspaikalla, jonka muutama muukin retkeläinen oli löytänyt. Ei siis ollut sähköjä tai pesutiloja, mutta monta naapuria meillä oli erikokoisissa autoissaan. Ja oli merituuli ja aurinko ja lunta vuorten rinteillä ja aika mukava olo.
Seuraavana päivänä jatkettiin tuntureiden yli Ruotsin puolelle. Olihan se mielenkiintoista katsella norjalaista mökkikulttuuria. Siis ylhäällä tunturilla...keskellä...niin...ei mitään.

Laittaisin tähän kuvan Torniojärvestä ja tien varren metsämaisemista ja vielä Kiirunan leirintäalueestakin, mutta sumu oli niin sakea, ettei mitään kunnollista olisi saatu räpsäistyä. Usko vaan, se on todella kiehtovaa seutua, täynnä suomenkielistä historiaa. Luulenpa, että mun täytyy suunnata sinne vielä joskus uudestaan.

Camp 5: Camp Ripan, Kiruna, Sweden. 

Kiirunan Folkets Hus:in kahvilassa nautittiin erinomaista mustikkajuustokakkua. Sitten mutka Jukkasjärvelle.


Jukkasjärvi Church. The oldest church in Lapland (1608).
The altar piece (a triptych) in Jukkasjärvi Church is amazing. Lars Levi Laestadius, lappalaiset ja kaikki. Hurjaa.
Ja tässä siis vain osa teoksesta. Saatte käydä katsomassa loput omalla reissullanne. Mä olin kyllä todella vaikuttunut.

Laestadius sanoi:"te juopot, te varkaat, te huoraukot ja huora-akat, katukaa!
(Näin se suunnilleen menee).

Jukkasjärven kirkolta suuntasimme kotiin Pohjois-Pohjanmaalle. Tulihan siinä kivasti matkaa. Perjantaiaamuna 1.30 oltiin lopulta omassa pihassa. Kaikki hyvin, talo pimeänä, kolmikko nukkui huoneissaan.

At home again at 1.30 on the morning of our seventh travelling day.

Globeflower. Näitä nähtiin paljon, ja Kullerohan onkin Lapin maakuntakukka.










2 kommenttia:

Päivi S kirjoitti...

Ihanan pitkä ja kiireetön reissu. Vapauttava! Kylmäkään ei näköjään haitannut.

Mulla on sitten myös ryhjän pesän syndrooma. Mä olen se pesästä potkaistu poikanen.

Aulisko kirjoitti...

Jotenkin taidan ymmärtää mitä tarkoitat.