tiistai 26. tammikuuta 2016

Aurinkoa odotellessa katuvalotkin kelpaa


Aamulla kello kuusi kelloni voisi herättää, jos se saisi siihen tilaisuuden. Vaan eipä ehdi. Herään aina jo pari tuntia aikaisemmin puhuttelemaan mieltäni ja kroppaa. Että miltä tuntuisi tämä päivä, oltaisiinko tänään valoisia ja toiveikkaita, vitsailtaisiinko opehuoneessa ja naurettaisiin hervottomasti järjettömille asioille. Vai istuttaisiinko hiljaa vaan, näpyteltäisiin väsyneesti tietokonetta ja sielu kohmeessa valmistauduttaisiin alkavaan työpäivään.

Tänä aamuna päätin olla reipas. Päätin tervehtiä hyväntuulisesti jokaista vastaantulijaa, oli tuttu tai ei. Minä, aina avoin (siis tästä lähtien) ja alati iloinen keski-ikäinen supernainen (hmh...).

Satoi jäähileitä. Naapurin palomiehelle huikkasin vielä "TERVE", mutta käveltyäni muutaman sata metriä eteenpäin olin jo puolisokea ja keskityin pelkästään löytämään tien. Vaikka rilleissäni olisi ollut moottorikäyttöiset pyyhkimet, ei se olisi auttanut asiaa. Jäässä. Takki ritisi ja ratisi jääkukkasten alla, housut kahisivat. Puolimatkassa melkein törmäsin kolamieheen, joka visusti varoi katsomasta minuun päin. Työnsi vain kolaansa niska kyttyrällä, alistuneesti. Juuri ennen työpaikkaa vastaan pyöräili (oletettavasti) nuori nainen. Päätä ei näkynyt hupun sisältä, vaikka varmaan siellä sellainen kuitenkin oli. 

Emme sanoneet mitään. 

Mitä sitä turhia lässyttämään.

Luulen, että olisin onnistunut paremmin, jos eivät luonnonolosuhteet olisi olleet minua vastaan. Huomenna (jos ei pyrytä) yritän uudelleen. Meillä ei ehkä aamuvarhain ole aurinkoa mieltä lämmittämässä, mutta on sentään katuvalot. Jos sitten vielä jotain mukavaa heittää vastaantulijalle, niin ehkä siitä jotain saa itsellekin. Ehkä. Ehkä?

Parin päivän päästä esikoiseni täyttää 21 vuotta. 
Pakko vähän itkeskellä. Hyvällä tavalla. 
Ja muistaa. 
Ja toivoa. Valoa. 
















5 kommenttia:

Kutri kirjoitti...

Mä olen aivan sale siitä että justiinsa nää sääolosuhteet on tehnyt meistä suomalaisista tällasia jäyhiä ja puhumattomia. Lirkuta siinä nyt niitänäitä naapurin kanssa, kun pakkasta on 20 astetta tai jäätä sataa päin naamaa! Kai mekin oltais sosiaalisempia jos voitais illan viiletessä 25 asteeseen lähteä ulos piazzalle vähän petankkia pelaamaan.

Aulisko kirjoitti...

Olen samaa mieltä.
Jos et sattunut kuuntelemaan tuota Apulantaa, niin huomauttaisin, että kyseessä on mun vuoden lempikipale.

Päivi S kirjoitti...

Kappale on täydellinen, video itkettävä. Vastahan sitä ajeltiin ja odoteltiin supistuksia.

Aulisko kirjoitti...

Ihan vasta.

Päivi S kirjoitti...

Niinpä. Nyyh. Ootteko muuten huomanneet, tässä blogissa on loistavat otsikot nykyään. Top10-tasoa!