keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Miten tähän saa hymynaaman?


Kävin tänään lenkillä. Kiertelin viidessä kaupassa ja vaihtelin vaatteita. Toisin sanoen kävelyä ja venyttelyä eikä edes tarvinut itkeä. Nimittäin kun sovittaa vain puseroita, on onnistumisprosentti huomattavasti suurempi kuin farkku- tai rintsikkaosastolla. Ja minähän onnistuin suorastaan yli odotusten: metsänvihreä neule! Olikohan tämä vain yksittäinen sattuma vai onko kevään värimaailmassa jotain odotettavaa? Joko tänä keväänä isommatkin tytöt pääsevät viherpiipertäjä/hippivaateostoksille? 

Illan tv-ohjelmistossa oli kaksi vaihtoehtoa: Doc Martin tai Postimies Pate. Siis Doc Martinin maisemat tai Paten iloiset mehiläiset. Käytin tallennusta ja katsoin molemmat. Kesäfiilisviihdettä. Sitten menin pihalle kolaamaan vettä pois kivijalan vierestä. Lumet sulaa, kevät koittaa. Ei pitäisi innostua liikaa, kun on vasta helmikuu.

Parin tunnin päästä haen tyttären iltamenoista. Pakko valvoa vielä (19.30). Jos asuisin yksin, jos ei olisi muita velvoitteita kuin työ, nukkuisin ja valvoisin luultavasti miten sattuu. Olisin outo-oudompi-oudoin. Viime yönä heräsin taas kolmelta pohtimaan syvällisiä. Siis oletteko ajatelleet, siis että nämä  h y m i ö t , että milloin ne valtasivat viestimet? Että totta tosiaan minäkin nykyään näpytän niitä viestien loppuun. Herranjestas sentään. 









3 kommenttia:

Päivi S kirjoitti...

Jopas jotakin! Tämähän on ihan positiivinen signaali! Blogikirjoittaja heräilee talvihorroksesta.


Aulisko kirjoitti...

:]

Päivi S kirjoitti...

:) :) :)