perjantai 9. syyskuuta 2016

Tyhjenevä pesä tarvitsee nappeja


Minä tykkään kuunnella puhetta. Tänään kuuntelin taas Radio Vegaa tien päällä kuten tapani on, mutta tällä kertaa jouduin vaihtamaan kanavaa, vaikka aihe sinänsä oli mielenkiintoinen. Haastateltava oli niinku niin innoissaan niinku asiastaan, että aivan niinku alta aikayksikön onnistui niinku näpyttelemään kuulohermoni niinku ihan tulehtuneeseen tilaan. Siis niinku liksom. Minä työkseni toistelen samoja lauseita tunnista ja päivästä toiseen, joten paremmin olisi pitänyt kestää tai varmaankin juuri siksi ei. 

Kotona keskustelemme iltaisin tarkkaan ja perinpohjin tuiki tärkeistä aiheista kuten miksi pesemme hajuttomalla pesuaineella, laitetaanko pefletit kaappiin vai jätetäänkö koriintarvitaanko joka huoneessa roskista, onko prinsessakakku hyväksyttävä tuote. Luonnollisesti miehen mielipiteissä ei mielestäni ole "mitään järkeä". Ei varsinkaan prinsessakakun suhteen. Paitsi tänään hän järkevästi tajusi ylistää aikaansaannostani. Olen järjestänyt napit vieherasiaksi tarkoitettuun näppärään lootaan värin ja koon mukaan. Edelliset viisitoista vuotta napit olivat sikin sokin kodinhoitohuoneen kaapissa neulojen, tilkkujen ja pölypallojen seassa. Kukaan ei niitä tarvinut eikä varmaan koskaan tule tarvitsemaankaan mutta nyt niitä on sentään hauska katsella. Kyllä vain! Aina kun vähän luppoaikaa tulee, ja sitähän tulee, käyn vilkaisemassa kokoelmaa. Eniten tykkään isoista, ruskeista neuletakin napeista. Taidankin liittää tähän kuvan mukaan.  

Meitä on nyt tässä isossa talossa kaksi aikuista ja aina välillä havaitsen täällä myös yhden teini-ikäisen asukkaan. Ohimennen. Joku voisi väittää, että olemme vähän hukassa ajankäytön suhteen, kun ei enää ole niin paljon huolehdittavia asioita, eikä oikein kiire minnekään, eikä minulla kyllä ole harrastuksiakaan, eikä...niin...no...asioissa tunnu olevan paljoakaan järkeä. Oikeastaan tekisi mieli hankkia muutama nappi lisää. Siinä ei tietenkään ja todellakaan olisi mitään järkeä, joten vähän pitää miettiä missä valossa miehelle tämän uuden upean keskusteluaiheen esitän. Sen verran hyväksyntää pitäisi saada, että seuraavalla yhteisellä kauppareissulla hyvillä mielin voi pysähtyä nappitiskiä tillottamaan. Siis loppujen lopuksi tartteeko sitä järkeä kaikessa ollakaan. Ja pitäisikö ehkä minunkin niinku miettiä mitä sanoja tai lauseita niinku haluan toistella. Niinku oikeesti. Siis en kai minä nyt sentään Piisamirotta halua olla. Kait ny mieluummin olen Sosuli (ne Muumista tutut).

Siinä.










2 kommenttia:

Kutri kirjoitti...

Napit on kivoja! Luppoaikaa ei mulla kauheesti ole, mutta ehkä sitten kahdeksan vuoden kuluttua, jolloin toi pikkupörriäinen luultavasti muuttaa omilleen.

Aulisko kirjoitti...

Sopiva kiire on hyvästä.