lauantai 11. helmikuuta 2017

Saunapäivä


Laitoin äidin pesukoneen puolentoista tunnin ohjelmalle, jota kone pyöritti kaksi ja puoli tuntia. Oli saunan, ruuan ja kahvin jälkeen reilusti aikaa katsella Ville Haapasaloa Kaukaasiassa ja jutella niitä näitä: "Sitä eletään täällä ja sitten kuollaan pois", totesi äitini 86v noin vain suuremmin surematta, "ei siinä mitään järkeä ole." No ei niin, mutta silti olen nykyään jatkuvasti hyvällä tuulella (aamuyötä ei lasketa). Eilen sanoin tyttärelle: "Jos sinulla aikuisena ei sitten ole enää noita kipuja, niin..." JOS! Yes! Tähän asti olen vain pelännyt tulevaa, nyt tulin jo ajatelleeksi sitäkin mahdollisuutta, että kaikki menee hyvin. Very good, minun tärkein tehtäväni tässä kipusärky-yhteisössä onkin luoda uskoa tulevaisuuteen. Tarkemmin ajatellen, se taitaa olla tärkein tehtäväni myös työpaikalla. Kelläpä ei. 

Lauantain aamulenkki käveltiin metsässä. Lunta on säälittävän vähän vaan eipä sentään ollut kovin liukasta. Onnistuin kuitenkin kaatumaan polveni mustelmille, mut hällä välii, nää ei-niin-kauniit kintut toimii yhä. 


Merkityllä reitillä.






















4 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Kaunis metsä.

Aulikki kirjoitti...

Eikö olekin! Tykkään eniten liikkua metsässä syksystä kevääseen, siis silloin kun ei sääsket ja hirvikärpäset ole kiusana.

Stadin Friidu kirjoitti...

Niin, ja metsä tuoksuu talvellakin sekä myös sen seesteisyydellä on arvonsa. Hyvää helmikuuta, Aulikki.

Aulikki kirjoitti...

Kiitos Stadin Friidu, samoin sinulle!