Minulla on uusi käsilaukku. Sen muoto ja kuviointi tekevät minusta jonkun toisen. Oikeasti olen huomaamaton, vanheneva nainen, puhtaissa vaatteissa mutta epämuodikas, uskoakseni kiltin näköinen ihminen. Käsilaukku tekee minusta ennalta arvaamattoman, saatan olla vähän ilkeäkin, napakkasanainen kenties, valepukuinen tiikeri, älä yritä mitään. Luin matkaoppaasta, että vyölaukku on pahinta mitä turisti voi ottaa reissuun mukaan. Nähtävästi vyölaukku suorastaan kutsuu ryövääjiä, mutta käsilaukuista ei enää kukaan välitä. Nenäliinoja, silmälasien puhdistuslappuja, nyppyiset villasukat, silmätippoja, vanha kännykän laturi, melkein tyhjä käsidesi-pullo, yhdeksän tablettia Buranaa, kuulakärkikynä, huulirasva, laastareita, aurinkolasit. En minäkään tätä kassia varastaisi.
Olen ajatellut vapautta ja etsinyt sitä. Olen tehnyt junamatkoja talviseen Turkuun, Tampereelle, Helsinkiin, Kokkolaan ja Jyväskylään. Olen kirjoittanut ja lukenut ja katsellut ikkunan maisemaa, käynyt konsertteja, taidemuseoita, teattereita, kävellyt oikullisesti yhtä katua ja toista, Aurajoen rantaa, kirjakaupasta antikvariaattiin, ohi kirkkojen ja sinne tänne Neristanin puutaloalueella. Ajatuksiaan ei pääse pakoon, mutta ehkä piiloutumalla huolet unohtuvat hetkeksi.
Päästä irti, ole kuolematon.
Ainakin tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti