keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kiehtova sekasotku?

I love change. And I hate it.


Viimeinen lomaviikko. Koko perheen yhteistyöllä olemme onnistuneet parissa päivässä saamaan talon sekaisin. Kun yksi lapsista muuttaa pois kotoa, toiset kaksi päättävät vaihtaa huoneita keskenään. Tavaroita kannetaan peräkärryyn, varastoon, roskiin, muihin huoneisiin. Kuinka ollakaan, olohuoneeseen alkaa muodostua kirpparikasa. Vaatehuoneet perkataan kasvavaan kasaan. Keittiön kaapitkin menevät sekaisin, kun muuttajalle haetaan käyttötavaraa mukaan. Yhtäkkiä tajuamme, että tyhjentyvä huone kaipaa uutta maalia seiniin. Ja tuo toinenkin! Tarkemmin ajatellen kylppärin seinät täytyy myös putsata kunnolla. Siirretäänpä tavarat pois tieltä ja sitten puhdistusaineet roiskumaan! (Miehen duuni).


My baby (20yrs) is moving out. He's so happy. I'm so happy (i.e. already missing him terribly).
My daughter has decided to swap rooms with her brother. She wants to paint the walls before moving in.
With a son moving out and a daughter renovating her room, the house is in a bit of a mess.
My younger son thinks some things have already changed for the better.
"We've got a perfect place for chilling out here", he says.
living-room = flea market sorting area

Minussa piilevä kauppias haluaa myydä pois kaiken mikä irti lähtee. Järjestyksen hento ääni sisälläni vaatii siivoamaan koko lukaalin hammasharjan tarkkuudella. Varmaan sielussani uinuu myös arka sisustaja, koska luulen tarvitsevani muutaman uuden huonekalun. Mutta kaikista eniten minua alkaa väistämättä pikkuhiljaa  L A I S K O T T A A .

Ehkä tässä vaiheessa on myöhäistä muuttaa mieltään.

Whose silly idea was it to start organizing the whole house?!! 
(...not mine?)






4 kommenttia:

Päivi S kirjoitti...

Mainiota! Odotinkin raporttia muutosta, mutta en arvannut, että koko talo meni mullin mallin. Sopivasti viimeisenä lomaviikkona voimanponnistus. Kiva olisi saada myös miniraportti opiskelija-asunnosta. Tuliko siitä kiva pesä?

Aulisko kirjoitti...

Voi kyllä! Teemana musta ja punainen. Kivaa vanhaa ja enimmäkseen uutta. Tärkeimmät asennukset ja hankinnat tehtiin yhdessä, mutta asukas jäi itse sisustelemaan loppuja. Verhot ja matto, ehkä jotain muutakin.

Anonyymi kirjoitti...

Meiltä muuttaa kuopus... Aika kamalalta tuntuu (äidistä siis :) Mutta ihan oikeasti: olen saanut lapset sen verran vanhana, että nyt olen juuri elämässä päässyt siihen ikään, jolloin oikein todella tajuaa, että rakkaitten ihmisten kanssa oleminen on elämässä arvokkainta, paljon arvokkaampaa kuin työ, ura tai fiksut harrastukset. Ja ny sit nää kaikkein rakkaimmat asettuvat kuka mihinkin kauas... Kyllä pitäis olla niin kuin joskus jossain, että piti viranomaisilta kysyä lupa, jos muutti jollekin toiselle paikkakunnalle! (Ja viranomaisten pitäis olla sen verran korruptoituneita, että äidit vois vaikuttaa lupien saantiin :)

Aulisko kirjoitti...

Kiitos kommentista! Menipä kauan ennen kuin huomasin. Oon niin tottunut Päivin kanssa kahdestaan täällä viesteilemään, että todella yllättää, jos täällä joku muukin käy (ehkä joku Kanadan sukulainen joskus harvoin).
Jokin aika sitten googlasin tyhjän pesän syndrooman ja oireet sopivat minuun täysin. Kaiken hyvän keskelläkin on vaikeaa löytää elämälle merkitystä, kun lapset muuttavat. Opiskelijapoikaan olen nyt yrittänyt pitää terveellistä etäisyyttä. En viesteile kaiken aikaa, enkä soittele. Kuvittelen antavani tilaa tunteikkaan loppukesän jälkeen. Olihan siinä pojalla kestämistä, kun äitee muuton yhteydessä valuttaa kyyneleitä niin kuin elämä tähän loppuisi. Ehkä se ei lopu. Jospa ei.