lauantai 20. toukokuuta 2023

Naantalissa kahvilla

Valittivat nettiarvostelussa naisista, jotka nurkkapöydässä kaakattavat niin isoon ääneen, ettei kukaan muu kuule edes ajatuksiaan. Etsittiin kahvila heti aamusta ja riemastuttava iloisten naisten joukko oli koolla tänäänkin! Hymyilivät ja nyökyttelivät, keskustelu kiihtyi ja kiihtyi kunnes purkautui naurunremakkana. Mainiota. 

Istun kaupunginkirjastossa tauolla ennen kuin jatkan suloista, aavistuksen melankolista vaellusta Naantalin vanhoilla kaduilla ja venesatamassa. Jotkut meistä on luotu elämään romanttisessa puuhuvilassa, minä voisin asua siinä viereisessä rivitalokorttelissa, siistiä punaista tiiltä, moderni, näköetäisyydellä puutalounelmasta, kukkivien puiden katveessa. Kun saisikin elää monta elämää, uudestaan ja uudestaan, aina uusi nuoruus, uusi kaupunki, uusi seikkailu!

Ensimmäiseksi reissulla tuli vastaan Jyväskylä. Olen vuoden sisään vieraillut kaupungissa neljä kertaa ja aina katsellut elämänmenoa eri vinkkelistä. Kaikenlaisia jännittäviä sanoja pyörii mielessä - yläkaupunki, alakaupunki, Harju, Seminaarinmäki, Päijänne, Alvar Aalto, Suomalainen musiikkikampus, Keski-Suomen museo. Alan vähän lämmetä Keski-Suomelle, ainakin yhden kaupungin verran.

Tampere. Ruokaa, seuraa, kaupunkilenkki. Sitten kesäinen Kangasala, Sastamalan kirjamuseo, Köyliön kirkkosaaren koivukuja, Raision uimahalli (kahdeksan ruhtinaallisen leveää rataa sekä tappavan kuuma sauna). 

Ja viimein Naantalin aurinko.

Vielä on edessä Taalintehdas, Kasnäs, Nauvo, Houtskari, Turku, Rauma. Makustelen kirjaimia ja kuuntelen äänteitä. Jännää. On.