sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Työpäiviä kesään: 28. Monenlaista kaipuuta.


Näin viime yönä taas unta Kanadasta. Jos olisin kirjailija, Kanada edustaisi kirjassani kaipuuta nuoruuteen. Sinne ei enää pääse, koska eihän mennyttä aikaa enää saa takaisin (koska matkustaminen kauas on niin kallista eikä löydy sopivaa matkaseuraa). Vaikka Edmontoniin lähtisinkin, ei se olisi kuin silloin ennen. Kaupunki (kampus) olisi muuttunut, en löytäisi samoja ihmisiä, kuluneet silmäni näkisivät kaiken toisin. 

Äitini soittelee minulle ja pyytää hakemaan kotiin. Ei minun kotiini, ei hänen kotiinsa, vaan hänen lapsuudenkotiinsa, jota ei enää ole. Kuusikymmentä vuotta elämästä on hävinnyt muistista lähes kokonaan. Kävelen kaupan käytäviä, nostelen purkkeja ja pusseja kärryyn ja kertaan puhelimeen äitini elämäntarinan, kuka, missä, milloin, miksi, kunnes taas olemme nykyhetkessä ja tiedämme hetken aikaa miten tästä eteenpäin. Juuri ennen kassaa. "Niin että täälläkö minun on nyt sitten asuttava? Kuinka kauan täällä saa olla?" Pysäytän kärryn, alan lastata tavaroita hihnalle vasta kun lopulta pääsen sulkemaan puhelimen.

185-senttistä nuorta miestä ei enää voi ottaa syliin. Poika tuli käymään ja tuskin malttaa viipyä pakolliset päivät kunnes pääsee taas opiskelupaikkakunnalle takaisin. Katselen vanhoja valokuvia, ei pitäisi. Pienen pojan iloiset silmät, hapsottava tukka, vinkeä hymy. Minun. Lainassa mutta kuitenkin.

Tein työpäiväkamman kesälomaan asti. Ei silti että niin kovasti odottaisin, tuntuu vain normaalilta käytökseltä. Kuinkahan me tuon insinöörin kanssa oikein tullaan toimeen sitten kun jatkuvasti ollaan vain kaksistaan?

Tänään tehtiin retki Ohtakarille Kokkolaan (Lohtajalle). Hieno päivä.



































sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Äkäslompolo


Äkäslompolon kylää ympyröi seitsemän tunturia: Yllästunturi, Kuertunturi, Kukastunturi, Pyhätunturi, Kesänki, Lainiotunturi ja Kellostapuli. Seudulla on loistava latuverkosto, joka houkuttelee hiihtoturisteja mm. Saksasta asti (tien yli yhdellä jalalla kinkkaava hiitäjä puhui saksaa) ja Ruotsin Kalixista (tavattu miesten saunassa). Myös kävelijöille, lumikenkäilijöille, fatbikepyöräilijöille ja moottorikelkkailijoille löytyy kiitettävästi reittejä ja tietysti laskettelijoille Äkäslompolo on vallan ykköspaikka ("Ylläs on ykkönen" - voimme suositella myös Yllästunturin toisella puolella sijaitsevaa Ylläsjärven kylää).    

Äkäslompolossa palvelee sosiaalisesta ja muustakin mediasta tunnettu Jounin Kauppa, jonka lihatiskiä ainakin pääsiäisen aikaan voi käydä ihailemassa vaikka ihan huvikseen (metrikaupalla Lapin karitsaa ja jos mitä). Tupakkatuotteita saa vain kassoilta kolme ja neljä (muistaakseni), ja vaikkei itse luoja nähköön ja yhhyh kyseistä pahetta harrastaisikaan, on hauska seurata saksalaisia naisturisteja, jotka hihittäen yrittävät saada automaatista useamman tupakka-askin. Siinä alkaa helposti nuorta mieskassaakin naurattamaan. 

Äkäslompolossa asuntoautoilija voi pystyttää leirinsä Ylläksen Ykkös Caravanin vaunualueelle. Paikassa on lämmitetyt vessat (aina) ja saunat kuumana joka päivä kello 15-20. Peflettejä on varattu jokaista saunaajaa kohden vain yksi, mutta ei hätää, isompaa takamusta varten voi ostaa toisen kahvilan kassalta. Samalla voi maistaa juustokakkua tai nisua, näyttivät laadukkailta.  

Muitakin mainioita asioita Äkäslompolosta löytyy mutta meikäläisen mainospuhe päättyy nyt tähän. Kello on puoli yksitoista, pitempään ei jaksaisi valvoa veli Erkkikään, varsinkin kun huomenna on edessä pitkä ajo kotiin. Siis hyvää yötä Äkäslompolosta, Kolarin kunnasta, ja god natt, good night, gute Nacht, spokoynoy nochi.  

































































perjantai 14. huhtikuuta 2017

Lappiin


Olen ollut hyvällä tavalla kiireinen, väsyttävän huolestunut ja nyt lopulta uuvutin kroppani niin, etten jaksa ajatella juuri mitään. Kiitos 12 kilometrin hiihtolenkin, pikkumatka oikeille hiihtäjille mutta minulle täysin poikkeuksellinen suoritus. Saatankin ensi yönä nukkua sikeästi.

Pääsiäisloma alkoi palaneen kirkon raunioilla vietetyllä hartaushetkellä. Siinä kanttorin valmistautumista katsellessa ja kirkkokansan valuessa paikalle tunsin taas olevani tutussa paikassa, vähän kaiholla muistelin entisiä aikoja kermanvalkoisessa kirkossa, valoa ikkunoissa, kattokruunujen kynttilöitä ja sen sellaista, kunnes pappi alkoi puhua ja muistin taas: tätä tää olikin. Veisasin silti kovaa, siitä tykkään vieläkin.

Töiden jälkeen lähdimme heti ajamaan. Pysähdyimme Ouluun kahville, mikä oli taas mukavaa ja hiukka eksoottistakin, koska oululaiset tarjoilevat espressot ja latet aidosti Oulun murteella ja sitä kyllä kuuntelee ihan ilokseen. Ylitorniossa käytiin ruokakaupassa aivan kuin länsilappilaisia oltaisiin itsekin, Pellossa syötiin pizzat ja muistettiin sanoa moikka, saisinko, kiitos (monta kertaa), ole hyvä (ainakin kahdesti), hei hei. Pieni, kuihtuva pohjoisen paikkakunta, kohteliaita ihmisiä (ainakin pitseriassa), tsempattiin ja otettiin reippaasti mallia eikä vain mutistu ujosti hiljaa.

Kesäauto on nyt parkkeerattu Äkäslompolon talveen. Öisin on pakkasta kymmenen astetta mutta meidän pieni peltipesä selviää kyllä, sähkölämmitin puksuttaa ja levittää uneliaan lämmintä ilmaa kotteroon, naapuri tuhisee jo. Hyvää yötä Lappi ja maailma.