sunnuntai 28. elokuuta 2016

Huonoa elämää


Tänä aamuna vetäisin pitkät kalsarit jalkaan aivan vapaaehtoisesti. Aamu-uinnin jälkeen en malttanut lähteä laiturilta ennen kuin vilu oli asettunut luihin ja ytimiin, ja mieleen syksy. Kylmä, kirkas aurinko, kirpakka tuuli ja hyytävät laineet.Turha haaveilla enää lämpimistä loppukesän päivistä, todellisuus on kaunis mutta kalsea. Hyvästi nyt sitten anopin mökki, tänne ei tulla uudestaan ennen kuin keväällä. 
  
Huomenna alkaa kolmas työviikko loman jälkeen. Olen liiankin ihastunut uuteen työtilaani. Herään aamulla kuudelta ja pyöräilen töihin. Iltakuudelta palaan taas kotiin, huokailen sohvalla, käyn kaupassa, vien äidille litran maitoa, siivoan vaatekaapin. Taas nukkumaan ja kaikki alusta. Mies sanoo, että vietän huonoa elämää ja on tietysti oikeassa. Pitäisi tehdä normaaleja työpäiviä, hoitaa kuntoa ja levätä. Pitäisi kokeilla uusia ruokaohjeita ja nauttia makuelämyksistä. Pitäisi kerätä marjoja ja sieniä, aloittaa uusi harrastus, tavata ihmisiä. Vain listan alku tuli mieheltä, loput keräsin blogeista ja facesta. 

Kuulostaa tosi hyvältä. Ei jaksa sitten millään.

Keskimmäinen oli viikonlopun käymässä ja pakkaili viimeisiä tavaroitaan. Siivosin vaatehuoneensa, joka on nyt aika tyhjä.     







lauantai 6. elokuuta 2016

Toronto



























Olen ajanut ratikalla Torontossa. Olen katsonut kujantäydeltä upeita graffiteja. Olen syönyt mustekalaa. Olen laskenut vesiliukumäistä Canada's Wonderlandissä. Olen maistanut Wendy's -ketjun hamppareita ja Tim Hortonsin sämpylöitä. Olen kierrellyt Toronto Maple Leafsin liikkeessä. Olen nähnyt hain ja rauskun ja merihevosen. Olen tavannut kaikki Kanadan sukulaiseni kahvikupposella vielä viimeisenä iltana ennen kotiinpaluuta. Olen puhunut ja nauranut.

Olen torkkunut lentokoneessa ja nukkunut junassa. Olen tyhjentänyt matkalaukkuni oman kodin pesukoneeseen ja nukkunut lisää.

Ja vaikka toisin itselleni lupasin, olen jo pikkuriikkisen haaveillut jostain uudesta, ihan pienestä reissusta jonnekin. Ihan pienestä.







tiistai 2. elokuuta 2016

Montrèal


Sukulaisia, Niagara Falls, kiva iltakierros Torontossa serkun ja vaimonsa opastamina, aamulla vielä perusturistijuttuja ja sitten ajo Ottawaan. Kaksi päivää tädin ja sedän vieraina Richmondissa, pyykkäystä, ajelua vähän siellä sun täällä, pakollisia valokuvia. En ole edustavimmillani, hiusrauta ei edelleenkään toimi, kosteus liimaa tukan ihoon ja kamera ei pidä minusta, mutta tämä on niitä asioita, jotka vieraan kuuluu tehdä. Tsiis!

Sunnuntaiaamuna täti vei meidät bussiasemalle. Sähelsimme karkkiautomaatilla (saatiin ulos Skittles-pussi ja toffeepatukka), jonotimme väärässä jonossa (kas vain) ja sitten Greyhoundilla Montrealiin. Nukuin koko matkan. Oikea matkabloggaaja kirjoittaisi tyhjentävän kuvauksen suurkaupungin nähtävyyksistä, mutta meillä kului enin aika hotellin kattoterassilla 22. kerroksessa. Otimme aurinkoa, pulikoimme altaassa. Tokihan ajelimme myös metrolla (ihan näppärää), kävelimme laiskasti vanhassa kaupungissa (tyttärellä rakkoja jalkapohjissa) ja piipahdimme maanalaisessa ostoskaupunginosassa (ei mitään ostettavaa). Kolme päivää. Paluumatkalle lähtiessä eksyimme mielenkiintoisille uusille kaduille ja tähän asti väsynein silmin nähty kaupunki alkoikin yhtäkkiä vaikuttaa varsin jännittävältä. Mon Dieu, Montrèal jäi kesken!