Erasmus+ Loreto 2025

 

Huhtikuun ensimmäisellä viikolla tutustuimme italialaiseen koulujärjestelmään Loretossa,

Anconan maakunnassa. Kun monen pitkän mutkan kautta lopulta saavuimme Anconan

pikkuruiselle lentokentälle, meitä oli vastassa tuttu loretolainen opettaja. Mukava alku Italian

vierailulle.

Sunnuntain iltapäiväkahvi paikallisten opettajien
kanssa jossain merenrantakaupungissa.
Ah kevään ihanuutta, aurinko!

Loretossa on noin 13 000 asukasta, mutta ympäristökaupungit sijaitsevat niin lähellä,

että Loreto vaikuttaa todellista kokoaan suuremmalta.

Kaupungin pieni ydinkeskusta on hyvin viehättävä vanhoine rakennuksineen.

Loreton erikoisuus on 1400-luvulta peräisin oleva kirkko Basilica della Santa Casa,

joka on yksi Italian tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista. 

Loretossa on paljon mäkiä, keskusta sijaitsee kukkulan laella. Kiitos, Piia, kuvasta.

Näkymä B&B Paradison pihalta Piian kuvaamana.

Pieniä ihmeitä kylmästä tulleelle.

Seurasimme koulutunteja aina päiväkoti-ikäisistä yläkouluun saakka. Hämmästyksen aiheita löytyi

heti ensimmäisenä päivänä, kun meille esiteltiin päiväkodin ja alakoulun käytössä oleva 3D-tulostin.
Tietotekniikan opetus pienestä lähtien koetaan tärkeäksi kuten myös kansainvälinen yhteistyö Erasmus+-
ja etwinning -projektien keinoin. 

Oppilailla oli eväät, me kävimme lähikuppilassa lounaalla.

Erityisen mielenkiintoista meille oli nähdä miten inkluusiota toteutettiin alakoulussa. Erityislasten

sijoittaminen tavalliseen yleisopetuksen luokkaan onnistui ilahduttavan hyvin, koska luokassa työskenteli
riittävä määrä ammattitaitoisia aikuisia. Yläkoulussa erityisnuorten opetus tapahtui osittain pientiloissa,
mutta myös yläkoulun puolella aikuisten lukumäärä koulussa oli hämmästyttävä.

Ulkoisilta puitteiltaan koulut ovat vanhoja. Värejä on käytetty runsaasti.
Erityisesti räikeän oranssit ja keltaiset seinät sekä tummansiniset ovet tuntuivat häiritseviltä eivätkä
mitenkään auttaneet rauhallisen opiskeluilmapiirin luomisessa. Luokkahuoneissa kaikui, musiikki ja
puhe löi korville. Lähes jokaisen huoneen seinältä löytyy ristiinnaulitun kuva tai pieni figuuri, mikä
nähdään osaksi italialaista kulttuuria.

 Alempi yläkoulu eli oppilaat ovat iältään 11-13- vuotiaita.

    

 Koulun piha ei houkutellut oppilaita ulos.

Kouluja seuratessa saimme sellaisen vaikutelman, että koululaiset istuvat pulpeteissaan todella paljon.

Välitunteja ei juuri ole. Liikettä oppilaat saavat lähinnä luokkaa vaihtaessaan. Pienetkin oppilaat
ulkoilevat hyvin vähän. Perheet olettavat, että lapset viedään ulos vain hyvällä säällä. 

Eräskin päivällinen. Pastaa meille ei juurikaan tarjoiltu!

Päiväohjelma oli suorastaan hengästyttävä. Seurattuamme koulutunteja iltapäivään saakka, kävimme kämpillä siistiytymässä, vähän oikaisemassa, ja joka ilta osallistuimme yhteiselle päivälliselle koulujen opettajien ja johtajien kanssa. Meille ja norjalaiselle ryhmälle järjestettiin myös viininmaisteluiltapäivä paikallisella viinitilalla.

 

Kokonaisuudessaan job shadowing oli raskas, mutta myös silmiä avaava ja innostava kokemus.

Saimme uusia ideoita ja intoa arjen työhön, sekä yhteistyökumppaneita projekteihin.

Kollegani Piia, erinomainen matkaseurani, omistaa parin maiseman lisäksi kouluista otetut kuvat.