Pitkäperjantain aamuna maata peitti tuore lumikerros. Ajattelin, että nyt pelataan varman päälle ja niin todella tehtiinkin: reput selkään, kuusi tuntia junalla kohti etelää ja vielä pari tuntia bussikyytiä päälle. Taalintehdas. Hallelujah, talvi vaihtui varhaiseen kevääseen! Varmaan olisi lyhyempikin matka riittänyt saman lopputuloksen saavuttamiseen, mutta kun yrittää päästä pakoon itseään, täytyy mennä kauas.
24 tunnin Åbo-Dalsbruk mini-break. Turistille tarjolla harmaa taivas ja kosteankylmä tuuli, mutta oli sentään kevät. Sora rapisi kenkieni alla, linnut touhusivat ahkerasti puissa ja pensaissa, ja sitten huomasin krookusten nuput! Ja idänsinililjat! Kauniita silmälle, ilo sielulle. Lääke särkevälle sydämelle?
Pelottaisiko harvemmin, jos upottaisin sormeni multaan kotipihassa heti maan sulettua? Unohtaisinko levottomuudet maailmalla, luottaisinko rauhaan ja turvallisuuteen, olisinko vähemmän huolestunut lasteni tulevaisuudesta?
Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa?
