tiistai 5. tammikuuta 2016

Iltamyöhällä viestiä odottaessa jää sublimoituu vesihöyryksi


Luulin aina, että hyvissä olosuhteissa eläneen ihmisen onnistuisi varata elämisen lautasmallissa melko iso osuus hekotukselle ja räkätykselle. Että se olisi aina siellä, vähintään neljäsosalautasellinen naurua ja huolettomuutta joka päivä. Toisin kävi. Elämästä on vähitellen tullut vakava asia. 

Haluaisin nukkua aamuyön suden tunnit murehtimatta selviääkö varusmies ilman paleltumia Rovaniemen pakkasissa tai muistaako opiskelija sammuttaa kahvinkeittimen joka aamu tai onko koululaisella homevapaat koulupäivät. Miettisin mieluusti vähän vähemmän kipua ja sairautta. En ollenkaan haluaisi murehtia tulevaisuutta. Haluaisin elää tätä hetkeä luottaen siihen, että kaikki järjestyy. Luulen, että osasin ennen. Kuinkahan se tehtiin.

Mutta miksi ei poika ole laittanut vielä viestiä, että pääsi perille? Eikö ole vielä perillä? Unohtiko laittaa viestin? Uskaltaisinko kysyä (viestillä) vai häiritsisinkö näin vain ajamista? Kuinka kauan pitäisi odottaa? Jos odotan liian kauan, ehtiikö mennä nukkumaan, eikä saa viestiäni, ja sitten ei laita minulle viestiä, ja minä puolestani valvon ja odotan? Odotanko koko yön? Laitanko kellon herättämään parin tunnin päästä? Onko tämä nyt jo ihan järjetöntä?

Aivan järjetöntä on se, että pesin eilen maton kylppärin lattialla. Sitten vein sen ulos jäätymään. Olen lukenut, että jää sublimoituu vesihöyryksi ja sitten pyykki kuivuu. No ei ehkä onnistu paksun maton kanssa. Mutta meilläpä on jatkuvalämmitteisessä saunassa koko ajan pieni peruslämpö, joten sinne matto on näppärä laittaa höyryilemään. Jossain vaiheessa. Tämä on oikeastaan eräänlainen testi. Harrastan aamuöisin maton kokeellista kuivausta. Saatan myös saunoa.

Aaah "perillä ja hengissä". Ehkä nyt voin mennä nukkumaan ja ehkä nukahdankin joksikin aikaa.









19 kommenttia:

Päivin uutispuoti kirjoitti...

Elämän lautasmallissa pitäs olla puolet iloa ja onnea. Neljännes vaikeuksia ja ponnistuksia, kahdeksasosa surua. Loput täyttäisin seesteisyydellä. Miksikähän ruokalautaselle pitää ottaa sellaista, mistä ei tykkää. Mä haluaisin vain nauttia ruoastani.

Aulikki kirjoitti...

Totta.

Päivin uutispuoti kirjoitti...

Lähtikö auto pohjoiseen vai etelään?

Aulikki kirjoitti...

Rukalle pakkaseen.

Kutri kirjoitti...

Täytyy sanoa, että aika mielenkiintoinen toi sun matonkuivauskokeilu. Sitä voisi kutsua jo innovatiiviseksi.

Mitä murehtimiseen tulee, olet siinä superlahjakas, jos olen minäkin, mutta hiukan eri saralla ja tavalla. Mutta, aatteles jos me kaks lyötäis viisaat päämme yhteen. Kirjoitetaan kirja! Kato, mä oppilaittenkin kanssa pohdin enkun termiä downhill skiing, että miksei ole keksitty tosiurheilijoiden lajia uphill skiing. Jossa laskettais hissillä mäen päältä alas sen juurelle heti kun olis hiki päässä päästy kapuamaan sukset jalassa sen laelle. Niin sama käänteishomma tähän kirjaideaan. Self help -tarjonta PURSUAA kirjoja mindfullnessista, mielenrauhasta ja seesteisyydestä. Tarjotaan me sitä päinvastaista: "Minuutissa murehtijaksi, kuukaudessa kaaokseen." Mä olen niiiin varma, että tästä aukeais meille loputon kultakaivos.
Antiselfhelp!

Päivin uutispuoti kirjoitti...

Piti googlata sublimoituminen. Sun kemian tuntemus on vaikuttavaa! Vai onko tuo fysiikkaa?

Aulikki kirjoitti...

En tiedä. Toivottavasti se on jotain. Googlailin nimittäin minäkin.

Aulikki kirjoitti...

Hee.
Mä luulen, että murehtiminen jää päälle, kun sitä tarpeeksi tekee.

Päivin uutispuoti kirjoitti...

Joo, potilas-asenne. Mä luulin että sublimaatio liittyy seksiin. Tai psykologiaan.

Aulikki kirjoitti...

Oho, psykologisesta sanamerkityksestä en tiennyt mitään. Saakohan nyt blogikirjoitus aivan uusia, yllättäviä sisältöjä.

Päivin uutispuoti kirjoitti...

Saa. Sopii tyyliin. Tässä kirjoituksessa on aivan mahtava otsikko. Ilman edellistä sublimaatio-taustaakin.

Päivin uutispuoti kirjoitti...

Sublimaatio (lat. sub 'alla' + limen 'kynnys') eli jalostuminen (myös ylevöityminen) on psykologian ja erityisesti psykoanalyysin käsite. Sublimaatiolla tarkoitetaan vietin purkamista henkisen työn avulla: kielletyiksi koetut viettiyllykkeet muuntuvat sellaisiksi, että ne pääsevät tyydyttymään sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Käsite liittyy erityisesti Sigmund Freudin varhaiseen ajatteluun; hän piti kulttuuria ja taidetta vietin jalostumina.

Aulikki kirjoitti...

Oho

Kutri kirjoitti...

Missä, oi missä on sun joulupostaus? Se oli mun terapialuettavaa, eikä sitä ole täällä enää!!!

Aulikki kirjoitti...

Voi kiitos.Kyllästyin siihen ja pisteitä oli niin paljon, että ne alkoi soida mun päässä. Ensin pieninä hiljaina töksähdyksinä, sitten jokainen piste alkoi pamahdella aina vain isommasti. Lopulta koko teksti rätisi ja paukkui ihan sietämättömästi.

ammankinen kirjoitti...

Aulikki,sää siivuat liikaa kirijotuksias!Vanaha sisko haluaa kans lukia niitä uuestaan.Siivuaminen on epäterveellistä.Huolehtimiseen en ota kantaa eiku otan:ei se lopu.

Aulikki kirjoitti...

Puhtaus on puoli ruokaa.

Päivin uutispuoti kirjoitti...

Mä muistan sen aika hyvin. Voin kirjpittaa tarvittaessa uudestaan. Mulla taitaa olla whatsappissa joku sopiva kuusikuvakin.

Aulikki kirjoitti...

Kiitos. Deletointivimmassa tosi ystävä tunnetaan.