Tässä iässä on vaikea tietää poteeko luulotautia vai johtuvatko oireet oikeasta piilevästä katastrofista. Jos niska on kipeä, voit miettiä sukulaisten kokemuksia: tarjolla lihasjännitystä, kulumia ja syöpää. Tottakai valitset syövän. Verenpainemittaria ei kannattaisi ottaa reissuun mukaan, sitä tulee vain käytettyä turhan tiheään ja aina keksii uuden ongelman: alhainen syke voi tarkoittaa hyvää tai huonoa, ja luonnollisesti valitset huonon. Olen tänään sairaampi kuin koskaan. Ainakin luulen olevani. Varmuuden vuoksi, siis jotta tässä elämässä varmasti ehtisin, olen porhaltanut viime päivät niin täysillä kuin se ylipäätään on mahdollista. Toissapäivänä uimme Torniojoessa (huippua, hiekkapohja!), eilen kiipesimme Saanalle (polvituet ja kävelysauvat), tänään lekottelen Tromssan leirintäalueella lepotuolissa ja yritän toipua ylenmääräisestä urheilullisuudesta. Duracell-ukkeli elää täyttä elämää pyöräilemällä geokätköjen perässä kaupungilla, minä satsaan sadekatokseen ja romaanivarastoon: Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä oli ihana lukukokemus, nyt on meneillään Henning Mankell (Innan frosten), jonka luultavasti olen jo lukenut kerran vuosia sitten ja unohtanut täysin. Kyllä yksi Wallander tähän väliin menee, vaikka periaatteessa olenkin kieltänyt itseltäni kaikki pohjoismaiset dekkarit. Seuraavaksi aion kokeilla norjalaista lälläriromaania, jonka löysin respan kirjanvaihtohyllystä.
Tänään joimme iltapäivällä pikakahvit, mikä oli mainettaan parempi uusi kokemus. Tummuusaste 3,5/5. Kaksi teelusikkaa mukia kohti.
 |
| The hills are alive with the sound of music hym hym hym hym hymmmmmm |
4 kommenttia:
Otat nyt rauhallisesti hyvä nainen. Syöpäskenaario on mielikuvituksen väärinkäyttöä. Onksulle lääkäri määrännyt/suositellut verenpaineen omatoimista mittaamista? Jag har inte vetat att du har problem med blodtryck :-o
Nautit nyt uimisesta ja ennen kaikkea uimisesta. Mä olen viime päivinä ollut onnellinen huonosta ääreisverenkierrostani. Meressä lillumisen jälkeen pysyn viileänä tosi kauan, kädet ja jalat on suorastaan jääkalikat.
Kyllä äiti. On määrännyt. Ei ole enää paineita. Tänään yritetään löytää ranta taas.
Hehe. No, se on hyvä, että paineet on hellittäneet. Mulla on yhden kerran elämässäni ollut todistettavasti normaali verenpaine (on siis jatkuvasti tavattoman alhainen). Yks oppilas sai mut niin perinjuurin vittuuntuneeksi, että kun koulun jälkeen ajoin raivon vallassa Raumalle neuvolaan, niin kerrankin oli paineet kohdillaan kun mitattiin :-D
Ei ole kiva juttu, mutta on lohdullista kuulla, että joillain muillakin on katastrofiaineksia kehittelevät ajatukset. Mulle sanottiin aina lapsena, että alhainen verenpaine on tosi hyvä juttu. Nyt alan olla huolissani, kun paineeni on muuttunut "normaaliksi". Sain mystisen jalkakivun viikkoja sitten. Toissapäivänä huomasin olevani kateellinen jokaiselle, joka käveli omilla jaloillaan. Juoksijan nähdessäni purin kieltäni, etten olisi parahtanut ääneen. Olen paennut itseäni ja ajatuksiani elokuviin ja kirjoihin. Täytyykin etsiä käsiin tuo Pidä huolta äidistä -teos.
Lähetä kommentti