torstai 25. lokakuuta 2018

Ensilumi peitti maan


Kukaan ei tänä aamuna riemuiten ahkeroinut lumiukkoa pihaan. Naapurissa lapset laskivat pulkalla ojaan, joku lyhyt ihminen köpötteli sukset jalassa pitkin pellonreunaa. Meillä tytär hyppäsi auton rattiin ja lähti kuntosalille. Märkien Reima-haalareiden löyhkä on kultainen muisto vain.

Koulutuksessa viisastuneen kollegan mukaan ihminen ajattelee päivässä kokonaista 60 000 ajatusta, joista 80 prosenttia on negatiivisia. Heräsin toteuttamaan kyseistä toimintamallia puoli viideltä aamulla. Sivutuotteena sain korjattua kaksi koenippua, pyykkäsin, järjestelin, pesin ja imuroin. Sitten kehuin itseäni, koska itse teen sen parhaiten.

Useimmiten harrastan öisin virkkausta. Viimeisin työni näytti aluksi vyöltä kunnes laajeni kaulahuivin mittoihin. En vielä ole valmis lopettamaan, joten huivi saattaa hyvin kasvaa vielä Teräsmiehen viitaksi (osuvasti väri punainen) tai ehkä siitä tulee torkkupeitto. Tärkeintä ei ole määränpää vaan matka. Tosin jos tämän matkan varrella käsiala entisestään yhtään tiukkenee, odottaa määränpäässä virkattu panssari.

Minua vaivaa aamuöisin vaihtelevasti huoli joko maapallosta, työasioista, läheisistä tai perheestä. Silloin kun löytyy sopivan pientä murheenaihetta, ei tarvitse ajatella muovisaasteita tai ilmastonmuutosta. Ihan viime aikoina olen kärsinyt kulutuskrapulaa, mutta siitä huolimatta pistin taas rahaa junalippuihin. En millään saanut pidettyä itseäni kurissa kokonaista syyslomaviikkoa. Ei silti etteikö kukkaro juuri nyt olisi tähän venynyt, mutta luulen ettei Martti Luther tällaista tuhlausta hyväksyisi. Ei äitini ainakaan. Eikä isä. Jestas.

Tarkennuksena huomautettakoon, että mainituista henkilöistä kaksi on jo edesmenneitä. Ja minä itse olen somasti viidenkymmenen ikävuoden ohittanut nuori neito.

Seuraavaksi Tikkurila.




2 kommenttia:

Birgitta kirjoitti...

Luin viime viikonloppuna kirjan Viis veisaamisen elämänmullistava taika. Kirjan idea oli kyllä tosi hyvä, mutta muuten se oli aika shittiä (anteeksi). Se hyvä osuus kirjassa sai mut miettimään eloani ja kirjoitinkin ylös kaikki mahdolliset ärsytykset ja katsoin mihin niistä pistän panoksia ja mitkä jätän omaan mehuunsa. Toiset vapauttivat minulle energiaa, toiset aikaa ja jotkin jopa rahaakin.

Että jos kestät lukea kuraa, niin kokeile tätä. Ehkä yöt sen jälkeen hiukan rauhoittuu..

Tänään aloitin Saku Tuomisen vastaavan kirjan, eli taidan herkeämättömästi ponnistella juuri nyt negatiivisten ajatusten irtipäästämisestä ;-)

Mutta toisaalta, jos saat luotua virkatun panssarin, niin silloin olet suojalta kaikelta pahalta maailmassa. Kun se on vielä punainen, niin vakuutat ikinuoruudella ja voittajan värillä :D

Aulikki kirjoitti...

Kiitos vinkeistä, aion kokeilla!
Ajatus punaisesta suojasta (ja nuoruudesta👍) on minusta suorastaan liikuttava.