Vaikka ajatus aarteiden etsimisestä on minusta aina tuntunut houkuttelevalta, en millään jaksa innostua geokätköilystä. Epäilemättä tulisi sillan alusten tonkimisesta kuitenkin nopeasti lempipuuhaani, jos kätköpurkeissa olisi jotain ihanaa: timantteja, rubiineja, kultakolikoita, kaulanauhoja, rannerenkaita, kameekoruja, minikokoisia hellenistisiä figuriinejä. Asiaan perehtymättömille voin paljastaa: Ei ole mitään nättiä. On ruttuinen paperirulla ja lyijykynänpätkä.
Olen päättänyt keskittää intoni pika-aarteiden metsästykseen. Miten turhauttavaa onkaan kaivella otsa hiessä kiviläjiä muovipurkin löytämisen toivossa, kun roskapiikillä sen sijaan nappaa nopeasti säkin täyteen aarteita tieltä, ojanpientareelta ja ojastakin. Toistaiseksi, koska välineistöni on vielä puutteellinen, olen tehnyt lähiympäristöön vain alustavia tutkimusretkiä. Havainnointini on sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista ja havaintotuloksia konkreettisesti hyödyntävää. Olen nimittäin jo näin alussa huomannut, että roskapiikissä ehdottomasti tulee olla myös tarttumispihdit. Esimerkiksi keltainen, pyöreä taulunappi (materiaali: magneetti, koko: mikro, vaikeusaste: 3/5, määrä: 2) ei lähde mukaan pelkällä piikillä.
Tänään huomasin tutkimusmatkalla mielenkiintoisen seikan huoltoaseman lasin- ja metallinkeräyssäiliöistä (kuuluvat roskaharrastajan kiinnostuksen kohteisiin). Hyvin lähelle samalta näyttävät kuin meidän uusi palju! Sama malli, samanlainen ulkovuoraus, suojakansi selvästi samaa materiaalia. Keräysastiassa kellivät ihmisten roskat, paljussa kellivät ihmiset. En halua vetää tästä mitään johtopäätöksiä.
Päästyäni näissä sunnuntaimietteissä poikkeuksellisen syvälliselle tasolle, olen päättänyt jakaa loputkin 54 vuoden aikana keräämäni ja jalostamani elämänviisaudet teille, rakkaat lukijani (isosisko, sairaslomalla tylsistyvä kaveri, satunnainen surffailija). Ei kierrätetä vain jätteitä, kierrätetään kokemusta! (Sydän! Ihkuu!)
Elämässä muista nämä:
1. Aloita kaurapuuron keittäminen mittaamalla ryynit kylmään veteen.
2. Se riittää, että talveksi vaihtaa pyörän eturenkaan nastarenkaaseen.
3. Lattiakaivon hajulukon tulppaa ei kannata hukata.
4. Käytä sähköhammasharjaa.
5. Jos täkki ei meinaa pysyä pussilakanan sisällä, käännä aukkopuoli nenään päin.
Kiitos kaikille alkuperäisille viisaille: Anna, Ari, tohtori Jussilainen, Matti ja Aila. Minultakin yksi.
2 kommenttia:
Hyvä ettet vedä noista paljuissa kelluvista mitään johtopäätöksiä :) Minä en myöskään oikein jaksa geokätköilyharrastusta ymmärtää. Olen päätellyt näkemästäni väläyksestä, että siitä tykkäävät ne jotka haluavat kaiken tekemisensä liittyvän puhelimeen.
Kieltämättä se siltä voi näyttää. Rehellisyyden nimissä minun on myönnettävä, että saattaa olla myös erittäin terveellinen harrastus. Tunnen yhden insinöörin, joka kuntoa ylläpitääkseen kiipeilee kukkulat ja puut, mönkii kolot ja todellakin laskeutuu siltojen alle välillä hurjan näköisistäkin paikoista. On myös hakenut kätkön veden alta syyskylmien aikaan. Voi siis olla myös erittäin terveellinen ja monipuolinen harrastus, mutta kun ne rubiinit!
Lähetä kommentti