torstai 25. kesäkuuta 2020
Ylellisesti vapaalla ja kriisissä
Onko se ajan tuhlaamista, jos vasta loman 25. päivänä onnistuu olemaan vähän paremmalla tuulella? Tähän asti olen sairastanut, kiroillut, ajanut autoa, kiroillut, lukenut heikkolaatuisia pokkareita, kiroillut, maratoonannut turhia tv-sarjoja, hiukkasen kiroillut. Suunnitelmissani olen aina reipas ja aktiivinen, todellisuudessa haluan istua terassilla lämmössä ja katsella naapurin nurinpäin käännettyä soutuvenettä. Miksikähän mies aina antaa minulle tehtävän lähtiessään pyöräilemään? Ei sillä että sen tekisin, mutta miksi?
Kävin serkkuni kanssa kesäterassilla istumassa iltaa ja taistelemassa juomalasista. Hän olisi halunnut maistaa mitä tilasin, vaikka ihan vasta olin aivastanut kainalooni. Kaikkea sitä. Emme halanneet kotiin lähtiessä, koska valtioneuvoston instagram-sivulla ei vielä ole vapautettu halaamista. En tiedä miten kykenen enää rutistamaan ketään, jos ei Sanna Marin näytä esimerkkiä. Sitä paitsi kevätflunssan jälkitautina tunnen taas haamukipua kaulan imusolmukkeissa ylävasemmalla.
Ei sittenkään, ohi meni.
Kun puolen vuoden päästä palaan töihin, kollegat luultavasti kysyvät mitä olen tehnyt. En mitään. Oliko kivaa? Ihan jees. Varmaan nyt on kovasti uutta intoa tehdä töitä? Joo, kai. No mitä tästä vuorotteluvapaasta sulle oikein jäi päällimmäisenä mieleen? Pihan salaojat on nyt kunnossa, kun tehtiin huuhtelu ja korjattiin ne kohdat missä puiden juuret oli tehneet tukkoja. Ja mun nuorin lapseni muutti pois kotoa, mun sielunelämäni on ihan sekaisin eikä mikään tunnu enää miltään, vaikka meillä on aivan uudet rännikaivot.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
"No perhana", tuli ensimmäisenä mieleen. Mutta sitten ajattelin, että 25 päivää on paljon parempi kuin vaikka 325 päivää. Kun tietää millainen kevät tässä takana on ollut, ei mielestäni ole yhtään ihme, että vuorottelufiilikset ei ole sellaiset kuin ehkä etukäteen oletit. Puhumattakaan siitä, että nuorin on muuttanut pois, se vasta voi myllertääkin sisuksissa.
Mä olen ajatellut tosi pitkään niin, että tunteiden tarkoitus on tulla tunnistetuksi. Ja että kaikki tunteet on ok (vaikkei ne siltä aina tunnukaan).
Halaus täältä. Ole armollinen itsellesi <3
Kiitos, yritän olla, vaikka kieltämättä olen nalkuttanut itselleni joka päivä. Järki sanoo, että kun on koti, työtä eikä ole kovin kipeä, pitäisi pystyä olemaan reippaampi. Ja ennen kaikkea, jos nuorisolla menee ihan ok, pitäisi omankin elämän tuntua mukavalta.
Ajattele, että nyt sulla on vapaata sitä varten, että voit ihan rauhassa odottaa sitä, että oikeasti alkaa ihan itsestään tehdä mieli tehdä jotain. Ei tarvi väkisin tehdä. Sitä se vapaa tarkoittaa.
Totta.
Lähetä kommentti