Minä, humanisti ja löpsö romaaninlukija ajan autoa. Kumppanini maanmittari-DI, ex-suunnistaja, nykyinen geokätköilijä lukee karttaa. Meillä reitit optimoidaan. Päiväohjelmat suunnitellaan säätiedotusten lupauksia silmällä pitäen.
Toisena päivänä Lofooteilla mies ilmoitti sadekauden alkavan 24 tunnin kuluessa. Kävimme aamupyöräilyn Svolvaerin somassa keskuksessa ja sitten jatkoimme matkaa. Kesäsäissä! Niin se vaan on, että maisemia katsoo mieluiten aurinkoisella säällä, kuivuvia kalanpäitä ja merilevää haistelee mieluiten auringonpaisteessa, kahvi- ja ruokataukoja pitää mieluiten siellä missä aurinko lämmittää. Kaikesta tästä iloitsimme koko päivän ja iltapisaroiden aikaan vielä ehdimme lauttaan, joka vei meidät mantereelle Bodön satamaan (neljän tunnin matka). Auto parkkiin tehdasrakennuksen taakse ja siellä saatiinkin kiitettävän sikeät unet. Aamulla herättiin sitten kunnon sateeseen. Lähdimme vettä pakoon.
Viimeisen norjalaisen päivän ihmeisiin kuuluivat Saltstraumenin vuorovesivirta (maailman voimakkain), tunturiylänköjen tiet joilla sai väistellä päiväunia ottavia karitsoja, alamäet jotka pistivät jarrupalat haisemaan (kyllä, käytin enimmäkseen moottorijarrutusta, mutta silti). Myöhään iltapäivällä ylitimme rajan Ruotsiin ja siinä paikassa keitimme tunturikahvit (pistä hitossa se verkko kiinni, täällä on sääskiä!) Arjeplogin leirintäaluetta kohti ajaessani ehdin juuri ja juuri jarruttaa ennen äitisorsaa ja poikuetta, jotka kiirehtivät tien yli kohti järveä.
Arjeplogissa paistoi pyöräilijälle aurinko. Arvidsjaurissa ostimme mansikoita. Älvsbyssä räpsyttelimme selfieitä Storforsin tyrskyjen vieressä.
Olemme nyt kotona. Sataa. Kumppani tutkii säätiedotuksia päivittäin, joten minun ei tarvitse. Ei päästä ihan heti nurmikkoa leikkaamaan ja sehän sopii. Oli niin heKTinen tuo kotiinpaluu, että toipuessa menee heTKinen.
 |
| Ah ihana muisto Lofooteilta! |
p.s. En löydä norjalaista äätä ja öötä näppäimistöstä. Vinkkejä
otetaan vastaan.