Matka on tässä vaiheessa kestänyt viisi päivää. Olen yrittänyt ottaa kuvia vuorista, mutta enimmäkseen on tullut näpsittyä räpsyjä kedon kukista. Niistä samoista, joita meillä on kotonakin.
Minne vain ajammekin haluan tehdä samaa kuin muut. Kiirunassa olisin halunnut olla LKAB:n opas kaivoskierroksella. Yhtiön kypärä sopi minulle poikkeuksellisen hyvin. Abiskossa katselin kadehtien kahta naista, jotka makoilivat ruohikossa tupakalla. Sama vaikutus kuin kahvimainoksella tai jonolla jätskikioskin edessä. Teki mieli mukaan. Järjetöntä, tiedetään. Nämä viimeiset pari päivää olen sitten haaveillut kesäasunnosta Lofooteilla. Pikkukylässä, rinnetontilla, ihan meren rannassa. Tontilta löytyisi takapihan puolelta korkean jyrkänteen reunalta juuri ja juuri trampoliinin kokoinen pläntti. Trampoliinin jalat pitäisi jotenkin sitoa maahan kiinni, muuten koko höskä vähitellen liukuisi kohti pihapläntin reunaa ja lopulta tippuisi kauas alas rantakivikkoon tai mereen.
 |
| Jällivaaran kirkkopihalla loikki yksinäinen jänö. Kiva pieni kaivoskaupunki. Mutta ruotsalaiset kaupungit on kai kaikki kivoja? |
 |
| Yli vuorten Norjaan. Tänne ne rakentaa mökkejänsä. Aina yhtä ihmeellistä. |
 |
| Sitten Lofooteille! |
 |
| Hei hei saaret! Lautalla takaisin Manner-Norjaan. Jos yhden matkavihjeen haluaisin antaa, niin autolautalla kannattaa lyhentää matkaansa. |
3 kommenttia:
Sulta toi kuvaaminen sujuu. Mä olen kameran kanssa niin käpälä että nolottaa. Fröken Julie aina jaksaa mun rajaamista ja vääriä kamera-asetuksia ihmetellä. Minä oon aina yhtä hoomoilasena että mitämitä, mikä tässä NYT on pielessä. Kun ei vaan osaa.
Äläpä nyt. Seurattuani sun teknisiä valloituksia kaikenmaliman tietotekniikkahärveleiden kanssa tiiän kyllä kumpi meistä on näppärämpi laitenainen. Mä en valokuvaamisesta tiedä mitään, automaatti hoitaa. Ainoastaan ärsyttää, kun ei kuvat ole sellaisia kuin haluaisin, mutta toisaalta en viitsi mennä kursseille. Valokuvaaminen on liian teknistä. Ja toisaalta en tykkää liian taitavista ammattilais-puoliammattilaiskuvistakaan. Joskus kiireessä näpätty vähän epätarkkakin näpsy on tosi piristävä.
Voin vakuuttaa sulle, että Julialla ja sulla on HIUKAN eri näkemys mun teknologiataidoistani. Olisitpa ollut kärpäsenä katossa kun se yritti ihan Facetimen avulla opastaa mut askel askeleelta yhden ohjelman asentamisen läpi ja SILTI onnistuin mokaamaan. Mulloli hyvin ikäviä flashbackeja tilanteista, joissa puolisoni on yrittänyt neuvoa äitiään tietsikan käytössä...
Lähetä kommentti