Ylivieska-Nivala-Haapajärvi-Pyhäjärvi-Kiuruvesi-Runni-Iisalmi-junanvaihto-Lapinlahti-Siilinjärvi. 28 euroa, 2h 35min.
En heti uskaltanut nousta junaan, koska vaunuja oli vain yksi. Ties vaikka päättävätkin vielä hinata sen varikolle tai joku oikea juna voi isotella ja tulla tönimään sitä pois raiteilta, kun se on niin pieni! No en tiedä mitä kummaa ajattelin, mutta tuntui turvallisemmalta odottaa, että joku muu uskaltautuu sisälle ensin. Onneksi nykyään ei tarvitse tupakoida näyttääkseen uskottavalta junalaiturilla, voi näprätä kännykkää (vaihdoin pokemon-hahmolleni uudet vaatteet, oli juostu niissä entisissä jo niin paljon). Vaunun eteisessä huomasin sitten tekstin "taajamajuna eli kiskobussi". Niin niin, bussit on pieniä.
Olen joskus matkustanut "taajamajunalla" Peschiera del Gardasta Veronaan, Nizzasta Monacoon, jopa Vantaalta Tampereelle, mutta reitillä Ylivieska-Siilinjärvi oli tunnelma parhain. Istuin lämpöisen tiiviisti ikkunan ja korvanappimiehen välissä. Leikin roskiksella (hieno ja ihan erilainen kuin Pendolinossa), katselin ikkunasta rauhalliseen tahtiin vaihtuvaa maaseudullista maisemaa. Rentouduin. Nukahdin jo ennen Nivalaa vakiojunauniasentooni, leuka kiinni rintakehässä (näyttää tyhmältä, mutta ei kipeytä niskaa). Haapajärveltä kyytiin tuli iloinen pariskunta, joista mies satuili olevansa saamelainen. Tai ehkä oikeasti olikin. Vai oliko? Hyvänen aika! Kiuruvedeltä ilmestynyt naiskaksikko puhui yhteen syssyyn Lapista ja Kuusamosta ja sitten yhtäkkiä Vuokatista. Teki mieli kysyä selvennystä, että missä ne yhteiset tutut lomailikaan, mutta muistin sitten, etten tunne koko tyyppejä. Vaunu oli ihan täysi. Polvea alkoi pakottaa, koska olin nukkunut jalka mutkalla. Rupesi epäilyttämään, etten pääse ylös, kun tullaan perille. Kukahan minut nostaa, ei ainakaan saamelainen, hänellä on kova kiire Lanzarotelle.
Iisalmessa vaihdoin isompaan junaan ja ravintolavaunussa nautin lasin punaviiniä kiroilevien solttupoikien vieressä. Joka lauseessa vittu. Minäpä olin vittu niin hyvällä tuulella, ettei vittu haitannut yhtään. Nojasin pystypöytään, heilautin viiniä vähän paidallekin, pyyhin tippoja matkalipulla ja ajattelin että tämä se vasta on elämää. Ihan totta hei, mä olen junaihminen.
8 kommenttia:
Junassa on ihan kiva matkustaa, mutta mä en ymmärrä, miten sä jaksat matkata koko ajan jossain. Mä ajoin kahtena lauantaina Turkuun ja takas, ja nyt olin hiivatin onnellinen, että sain vaan OLLA KOTONA tänä lauantaina ja söndaagina.
On kiire. Se minkä selkä sallii tänään, ei ehkä onnistu huomenna. Jos jotain haluaa, se on tehtävä nyt.
Ai niin, ja olenhan mä reissumiehen tytär.
Jälkimmäinen selittää jotain, ensimmäinen kommenttisi ei katsos vastaa kysymykseeni "miten joku voi HALUTA reissata hela tiden" :-D
Ja mä kun en saa reissata tarpeeksi.
Niin, no, en oikeestaan minäkään "omaksi tarpeekseni" kun ei oo rahaa, mutta tuo sun tahti hengästyttää. Voisin kuvitella, että olisin kuukauden sisässä sippi ja haluaisin viettää seuraavat 2 kk erakoituneena kotonani käymättä edes kauppareissulla. Vanhemmiten olen löytänyt myös introvertin ja hiljaisuutta kaipaavan puoleni.
Mutta viipota hyvä immeinen, kun kerran siitä nautit! Suokoon selkä monia otollisia reissupäiviä! Ei muitten tartte olla tämmöisiä jäkäliä kuin minä.
Eikä kaikkien tartte viipottaa.
Kysyit alunperin miten jaksan. Mullahan on nykyään niin hirveesti aikaa levätä, että todellakin jaksan. Sitten kysyit miten haluan. Sitä nyt vaan haluttaa kaikenlaista. Ihan kauheesti haluaisin ajaa junalla Torontosta Kanadan läpi Vancouveriin.
Lähetä kommentti