maanantai 3. heinäkuuta 2017

Roskilde: change engine oil


Käytimme autoa huollossa. Se alkoi mankua öljynvaihtoa jo Skånessa, ja aika pian mittaritaulussa vilkkuva punainen valo rupesi tuntumaan pistelynä kuskin sisuskaluissa. Viikonloppuna asialle ei voinut tehdä mitään, mutta tänään maanantaina olimme varhain Euromasterin ovella. Auton ollessa päivähoidossa pyöräilimme ympäri aamuaurinkoista Roskildea. Ihan nätti kaupunki: pitkä kävelykatu, kivat kahvilat ja kaupat. Ostin kirjakaupasta Tanskan lipun (luokkaan) ja lukuvuosikalenterin, josta kätevästi näkee Pohjoismaiden kuninkaallisten syntymäpäivät. Siis hyvin käytännöllistä, nyt ei tarvitse stressata että pääsisi unohtumaan. Siis todellakin.

Iltapäivällä ylitimme Ison-Beltin sillan Sjællandin saarelta Fynille 65 metrin korkeudessa. Mies ajoi, minä hyperventiloin, mistä ilosta maksoimme 365 Tanskan kruunua (noin 50 euroa). Silta Fyniltä Jyllantiin sopi huimausherkälle paljon paremmin. Pidin vain katseeni tiukasti tiessä, puristin rattia molemmin käsin ja hengitin nenän kautta.

Olemme nyt Jyllannin länsirannikolla, missä sijaitsevat Tanskan hienoimmat hiekkadyynit. Ehkä ovat niin hienot, että valloittavat sydämet sateisellakin säällä. Toivoa sopii. Mutta ensin vähän vielä kaupunkilomaa, huomenna on ohjelmassa Ribe.

Päivän kuva: Tanska on ruusujen maa.





4 kommenttia:

Kutri kirjoitti...

Oi, mä oon niin kade teidän roadtripistä jälleen :-) Meillä miehellä palaa käämit ensimmäisen tietyön kohdalla. Autoilu ei ole sen juttu.

Aulikki kirjoitti...

Aika monet hetket täälläkin ollaan pinna kireellä, mutta en vaan viitsi kertoa. Mä olen myös tullut yliherkäksi matkakumppanin pinnan kiristymiselle. Ei tartte kun vähän sierain siihen tyyliin värähtää, niin meikä jo kiehahtaa.

Kutri kirjoitti...

AIVAN sama homma mulla! Hohhoijaa. Sitä saa usein rauhoitella itseään ettei vedä kauheita kierroksia pienestä mutristumisesta.

Aulikki kirjoitti...

Toi on kyllä varsin lohdullista tietää.