Tuorekurkku on paleltunut jääkaapissa. Poikakaverilla (ei minun) on nätit, punaraitaiset villasukat. Ei muita uusia havaintoja viime vuorokauden ajalta. Aivotoimintani on yksinkertaistunut huomattavasti lisääntyneen liikunnan myötä. Päivällä uhrasin ohimenevän hetken pohtimiseen olisiko fysioterapeutin ehdottamasta kuntokartoituksesta hyötyä. Kiipesin nelinkontin ylös jyrkimmän kohdan Valtavaaran epävirallisella patikointireitillä, joka kesäisin on virallinen patikointireitti. Puolivälissä menetin otteen lumisesta kaiteesta ja huitelin villiä pyllyliukua takaisin jyrkänteen juureen. Selkä täyteen lunta ja eväät littuun repussa. Mies katseli yläilmoista ja mietti, vaan ei viisaasti sentään sanonut, josko ehkä joudutaan jättämään reissu kesken. Otin huipulla kuvan voittajaminusta märässä, valkoisessa bambualupaidassa. Teille tarjoilen kuvan Valtavaaran päivätuvasta.
2 kommenttia:
Sisukkaasti huipulle, ja kyllä kannatti, sillä sait napsaistua kerrassaan upean kuvan.
Näyttää niin kuin olisi kaukana mutta matkaa majalle on tuossa kohtaa enää kilometri!
Lähetä kommentti