perjantai 13. toukokuuta 2016

Kaksi viikkoa ja kaksi päivää


Sairaslomaa on kestänyt reilut kaksi viikkoa eikä enää tarvitse kaivaa nenää. Voi ihan niistää. Vatsa kestäisi varmaan jo nauramistakin, mutta nauran niin harvoin ulospäin, ettei väliä.

Äitienpäivä meni juuri niin kuin salaa toivoin. Lapsiltani lunastin heti aamusta halaukset (kolmannelta WhatsApp-viesti), eikä tarvinut kokata. Anoppi kutsui meidät syömään ja sai vastalahjaksi poikansa hankkiman ruusubegonian. Erittäin komean. Minun äidilleni veimme 20 Reilun kaupan ruusua. Kaksi näppärää kimppua, jotka sieppasin mennessä mukaan marketista (omia suosikkejani). Illalla mies kysyi vielä olisiko toivomuksia kauppareissulta. Pyysin karkkia. Sainkin, mutta tyttären täytyi ensin pitää puhuttelu isälleen äitienpäivän pyhistä toiveista (terveellisiä tai ei). Lakritsia ja Da Capo. Omituinen suklaavalinta mutta yllättävän osuva.

Kaksi vuotta kukkinut orkideani alkaa vedellä viimeisiään. Nyt on aika murehtia tekemättä jääneitä kasvualustan vaihtoja ja muita hoitovirheitä. Toisaalta toinen kasvi, johon talvella vaihdoin mullan, voi myös huonosti. Harmittelenko menneitä siis ihan turhaan? Päteekö tämä muuhunkin elämään?





4 kommenttia:

Sapo kirjoitti...

Nyyh. Älä tee orkidealle mitään. Kyllä se siitä! Ja toiseen asiaan: sulla on viisas tytär. Dacapoa ja lakritsia, jee!

Aulisko kirjoitti...

En itse osta Da Capoa ikinä. Korkeintaan Pätkis.

Kutri kirjoitti...

Menneitä harmittelee AINA turhaan. Hyödyllistä menneiden harmittelua ei olekaan.

Aulisko kirjoitti...

Koska olen vastarannan kiiski, olen viime päivät yrittänyt keksiä tapauksia jolloin harmittelu olisi hyödyllistä. Pahus. Jatkan miettimistä.