Jonakin aamuna se sitten tapahtuu, että vieruskaveri puhuu liikaa. Sanoo vääriä asioita. On liian hyväntahtoinen ja kiltti. Kun päästään leirintäalueelle, nostaa heti pyörät telineestä ja lähtee iloisesti viilettämään merenrantateitä. Minä vimmassa siivoan lieden ja pöytätason, pyyhin pölyt kaapinovista, siistin vessan, harjaan matot ja lattian, vien roskat. Haen lisää vettä ja pesen retkiauton oven. Ulkopuolelta! Pesen hiekat pyörästä.
Syytän munasarjoja. Ilman niitä olisin minäkin polkemassa auringonpaisteessa kesätuuli hiuksissani. Nyt istun puhtaan pyöräni vieressä muovituolilla ja ajattelen, että mämitäänreippailla halua, onko pullaa.
Teimme yhden yön reissun Tallinnaan. Kaunis kaupunki. Paluulaivalla torkahdin kansituoliin. Nukuin ihan nätisti. Väitän että suu pysyi kiinni koko ajan.
6 kommenttia:
Hei, kyllä se siitä!! Oon muuten usein ihmetelly tuota sun intressiä noihin lokkeihin...:D terkut Helsingistä, huomenna sataa!!
Lokit on eläviä ja niitä riittää. Mieluummin kuvaisin papukaijoja mutta siinä on käytännön ongelmia.
Me lähdetään vähitellen pohjoisen suuntaan. Mukavaa Helsingin lomaa teille!
PUluja en kuvaa. Enkä rätkiä, yök!
Hormonikierto on perkeleestä. Minulla oireet vain pahenevat kuukausi kuukaudelta ja odotan kauhulla sitä päivää, kun hormonipäissäni vielä yritän vetää jotakuta onnetonta tielleni osujaa turpaan. Siinähän sitä sitten pillittämistä riittäisi ihan oikeasti, kun nytkin riittää tyhjästä sitten 2-3 päivää raivovaiheen jälkeen.
Ai niin, noi kuvat on LOISTAVIA.
Kiitos Kutri. Ja se on just noin. Sekoamisen päiviä on kuukauden aikana aivan liikaa.
Lähetä kommentti