Meillä luetaan karavaanarilehteä. Kaikkien käyttöoppaiden tunnollinen tutkija perehtyy erilaisiin karavaanarituotteisiin, automalleihin ja leirintäalueisiin aina yhtä innokkaasti. Minä en vaivaudu kansilehteä pidemmälle. Retkillä käymme sitten jatkuvaa tahtojen taistelua yöpymispaikoista. Hän haluaa jäsenleirintäalueille, joissa on kiitettävä varustus ja lämmin tunnelma, minä en moisia kamaluuksia kestä. Kunnolliset leiripaikat ovat sellaisia missä ei turhia puhuta, ei hymyillä kohti tai juurikaan huomata, että olemme olemassa. Talvella olemme sentään yhtä mieltä tärkeimmästä asiasta: autossa ei nukuta. Rovaniemellä hotelliyön hinta on kuitenkin sitä luokkaa, ettei tänne olisi tultu, jos ei opiskelukaveri olisi tarjonnut talovahdinpaikkaa. Huippuyösija. Minulla kuluu hetki jos toinenkin kylppärissä lattiaa ihaillen (Välimeren värit), teini on kaikesta sisustuksesta ihan aah ja ooh ja uppoutuu yhä syvemmälle säkkituoliin, miehelle onni on takapihan ohi vievä valaistu latu.
Shoppailulista tällä reissulla: sukkia. Jos jotain muutakin tarttuu mukaan, emme nalkuta itsellemme.