maanantai 28. maaliskuuta 2016

Saappaat jalassa


Kävin kevään ensimmäisellä ojanpenkkakävelyllä. Ojanpenkkakävelyt luonnollisesti aloitetaan siinä vaiheessa, kun lumikerros on sulanut tarpeeksi ohueksi. Paikoitellen paistaa heinänsänki lumen alta ja kävely on suorastaan keväisen kevyttä. Lintuja voi tarkkailla vaikka niitä ei tunnekaan, ja kun ei tunne, on vapaus keksiä niille ihan omat nimet. En nyt ala kertomaan mitä tviittejä tänään tapasin, mutta varoituksena aloitteleville ojanpenkkakävelijöille kerrottakoon, että tarkkailin ympäristöä sellaisella intensiteetillä, että olin vähällä kävellä ojaan. Se onkin ojanpenkkakävelyn ainut vaara. Ojat ovat usein leveitä ja täynnä vettä eikä kevätjää kanna naista, oli sitten pienikokoinen tai vähän laajempi kävelijä. Ojanpenkkakävely kieltämättä on hyvin nostalginen harrastus ja verrattavissa lapsuuden ojanpenkkalorkkimiskokemuksiin, mutta en silti ole valmis vajoamaan jäiseen ojaveteen vain siitä ilosta, että muistaisin miltä tuntui saada haukkoset. Rämmiskelin siis osan matkaa ryteikössä kunnes löysin kapean ylityspaikan.

Ojanpenkkakävelyharrastukseen ei tarvitse hankkia kalliita varusteita. Risuisiin maastoihin kannattaa varautua pitkillä suojavaatteilla. Mikäli ei ole pipoa, suosittelen käyttämään huppua. Saappaat ovat tietenkin ensiarvoisen tärkeät. Myönnän, että on hieman turhamaista hankkia juuri Hait, mutta kuten aiemmin mainitsin, liittyy ojanpenkkakävelyyn usein suuria tunteita menneisyydestä. Hai-saappaani eivät kuitenkaan ole lapsuuskeväiden keltaiset (valitettavasti), mutta mustatkin Hait saavat minut sopivasti herkälle ojanpenkkakävelytuulelle. Olen kuullut, että nykyaikaisemmat ojanpenkkakävelijät käyttävät jopa kosteudenkestäviä vaelluskenkiä, mutta minulle ajatuskin moisesta on täysin mahdoton. Ei tule oikeita fiboja.

Ojanpenkkakävelykausi on Suomessa suhteellisen lyhyt. Kun lumi kokonaan sulaa, on jännitys poissa. Tässä vaiheessa ojanpenkkakävelijän on siirryttävä joko reiluksi metsäretkeilijäksi tai laavumakkaranpaistajaksi. Muita luontevia vaihtoehtoja ovat "grillataanterassillavaikkaonhitonkylmä" -harrastus tai yksinäisiin hetkiin sopiva "takuullamakaantässätrampoliinillaniinkauankuinaurinkovähänkinpaistaa" -kestävyystreeni. Tunnen jopa erään vähän omituisen henkilön, joka pistää pihan nurkalle pystyyn kirjanvaihtopöydän ja raahaa kirjalaatikoita ulos ja taas sisälle säästä riippuen. Kyllä meitä vaan on monenlaisia, taikkeri sentään. Niin tai näin, viime päivien lämpötilat ennustavat täksi kevääksi erityisen lyhyttä ojanpenkkakävelykautta. Paras kaivaa jo jämäkämmät couperosaposken suojavoiteet esiin ja sitten kohta kärrätäänkin grillit pihalle.








6 kommenttia:

Sapo kirjoitti...

Kyllä mä vaan hoidin pienenä nuo reissut mustilla nokialaisilla. Oli erikseen navettasaappaat ja pyhäsaappaat.

Aulisko kirjoitti...

Meillä pyhäsaappaita ei tunnettu. Sittemmin olen korjannut tilanteen.

Sapo kirjoitti...

Varohan kuovinpesiä niillä ojanpenkkakävelyillä! Entä ootko koskasn tehnyt virtoja?

Aulisko kirjoitti...

Ehdottomasti.

Sapo kirjoitti...

Kulottaakin vois siellä ojanpenkoilka.

Aulisko kirjoitti...

Oi niitä aikoja.