Hotellin hissi puhuu meille. Tuntuu epäkohteliaalta olla hiljaa, kun toinen niin tarmokkaasti pajattaa, niin että olen ottanut tavaksi vastata. Aluksi tervehdin "Hola", sitten kerron niitä näitä ihan suomen kielellä. Luulen, ettei neiti Hissi pahastu. Puhe tulee kaiuttimen kautta, ilmeitä en pääse tulkitsemaan, mutta ystävällisen asialliselta hän kuulostaa. Jos olisin espanjan opiskelija, ajelisin hissillä paljon enemmän. Se olisi totta vieköön hienoa kieliharjoittelua ja Suomi-Espanja ystävyystoimintaa.
Koska miehen selkä pitää meitä liikkeessä, emme juurikaan pysty tutustumaan paikallisiin ajanviettotapoihin. Täällä riittää kyllä ihmeteltävää muutenkin. Ensimmäisen Fuengirola-päivän käytin oikeastaan haistelemiseen. Opin kaikenlaista mielenkiintoista. Hanavesi haisee kloorille (juo pullotettua), kadut eivät haise paljon millekään (ahkerasti puhdistavat), aallonmurtajalla haisee virtsa (älä istu tähän). Kävelykadulla koin melkein kulttuurishokin. Ensin meni yksi vanhempi herrasmies ohi, sitten toinen. Ihan oikean partaveden tuoksun jättivät jälkeensä leijumaan. Tätä en ole kokenut vuosikausiin.
Kaupungilla kävelee suomalaisia turisteja vastaan jatkuvalla syötöllä. En kuitenkaan aio osallistua skandinaavikirkon kauneimpiin joululauluihin, enkä käy iskelmäbaarissa. Olisihan toki mielenkiintoista nähdä millainen meininki talvipakolaisilla täällä on, mutta meillä on niin vähän aikaa. Sitä paitsi minulle riittävät pienemmätkin huvit. Hotellin ruokasalissa nimittäin on vinkeät automaatit tuoremehulle ja kahville. Lorautin jo kerran kupin ohi, vaikka tutkin ohjeita pitkään.Tänä aamuna uskalsin ensimmäistä kertaa käyttää leivänpaahdinta. Se metalliritilän kiertävä liike on suorastaan vangitseva. Teki mieli kuvata filminpätkä instagramiin, mutta en kehdannut. Tuskin maltan odottaa huomisaamua. Huomenna vasta paahdetaankin! Tuplat!
Tänään teimme neljän tunnin geokätköretken. Reippailu palkittiin odottamattomalla ilolla: Fuengirolan linnan vieressä esitti pienten tyttöjen tanssiryhmä flamencoa. Bailando!
