Matkalla suurkaupungissa liikun mukavuusalueeni rajoilla. Minä haluan nähdä tämänkin maailmankolkan, mutta en oikein jaksa tungosta ja meteliä. En ole seurallinen, haluan olla hiljaa. Mutta ei kai se käy. Niin monen työtä on kadulla tyrkyttää tai pyytää. Olemme täällä vain pari päivää ja heti on täytynyt oppia luovimaan toisten tarpeiden keskellä sujuvasti, jäämättä kiinni mihinkään, kohteliaan välinpitämättömästi mutta kuitenkin ystävällinen hymy kasvoilla. Nimittäin murjottamisesta jää ajan mittaan ikävät juonteet kasvoihin. Olen huomannut peilistä.
Rooma on ylitsevuotava elämys. Tätä historian ja taiteen määrää on vaikea käsittää. Kuinka on mahdollista, että patsaita, pylväitä, mahtavia rakennuksia on näin loputtoman paljon? Kuka, kenen kunniaksi, miksi, miten? Täällä ymmärrän, että taiteesta voi olla palavan innostunut. Suihkulähteiden hahmojen ilmeet vangitsevat minut, jään tuijottamaan ojentuvia käsivarsia, kehon lihaksia, jalkateriä, varpaita. Ihmeellistä voimaa.
Liikenne tuntuu hurjalta. Satuimme jo näkemään yhden peltikolarin, jossa skootteri pösäytti auton perään. Kaksipyöriäisiä onkin paljon. Johtuneeko vähäisestä parkkitilasta, sillä olemme nähneet autoja parkkeerattuina sellaisiin sumppuihin, että ihmetyttää miten sieltä pääsee pois. Saakohan naapurin auton työntää pois edestä? Voiko vähän omalla autolla tönäistä? Sovitaanko taloyhtiön kokouksessa missä järjestyksessä autot ajetaan pihaan, ja sitten aamulla lähdetään vastakkaisessa järjestyksessä töihin? Entä jos joku nukkuu ponniin? Vai onko perusroomalaisella supervoimia, joilla hän nostaa kärrynsä muiden autojen keskeltä ja iloisesti jatkaa matkaansa? (Kasvaako täällä Superhessun pähkinöitä?)
Me olemme nyt ostaneet matkamuistoja. Miehelle muutama T-paita. Minulle lasi.
7 kommenttia:
Voin vain aavistella liikenteen ja parkkeerauksen meininkiä. Pariisilaistunut lukiokaverini kertoi, että siellä on täysin tavallista vähän tönäistä edellä olevaa autoa eteenpäin, jotta saa omansa mahtumaan, olipa pienempiä autoja todellakin nostettu useamman miehen voimin pois tieltä. Autot kuljevat niin läheltä jalankulkijaa suojateillä, että saattavat hipaista, ja silloin kunnon pariisilainen juoksee auton perään (joka ei ruuhkan takia ole ehtiny kauas), koputtaa ikkunaan ja pui nyrkkiä tai näyttää kesoa. Voisin ajatella, että roomalaiset laittavat tästä vielä asteen tai kaksi paremmaksi.
Kaupunkilaisen perustietoihin on autokoulussa opetettu, että parkkeeratessa on aina jätettävä vaihde vapaalle. Muuten on raskas työntää. Tämä tuli opittua viime vuonna, kun asia realisoitui aika usein. HL
Sori en malttanut. Täähän on kontin kielellä Tuntti juristi!
Pitäis melkein vaihtaa otsikkoa.
Alkuperäisellä kontin kielellä on muuten konttijuntti koristituntti.
Tää tois jo kunnolla väriä blogiin.
Me ollaan nyt tosi syvällisillä vesillä.
Lähetä kommentti