tiistai 8. joulukuuta 2015

Palmu


Vaikka Kööpenhaminasta lähtiessä heitin yhtä sun toista roskikseen, on matkalaukku pahuksen raskas vieläkin. Vedän perässäni 20,3 kilon laatikkoa huonosta kahvasta, hikoilen ja huohotan (oijoi, kaikki ne portaat). Välillä laukun kovat kulmat paukauttavat sääriini mustelmia. Ei haittaa. Kuuluu niihin vaikeuksiin, joista tykkään.
Eka iltana hotellissa vetäisin esiin toilettipussin, jonne shampoopullo oli purkanut tahmaista sisustaan. Hammasharjasta tuli tosi puhdas. 
Hiusharja on jäänyt kotiin, viimeinen hiusrenksu meni poikki, mukaan ottamani kirjat ovat pohjattoman, loputtoman, hirmukamalan tylsiä. Tykkään!
Ennen tätä matkaa en tiennyt olevani taikauskoinen, mutta kyllä vaan olenkin. Jos unohtaa jotain mitätöntä, ei unohda jotain tärkeää. Jos tulee pikkupipi, ei tule isopipi. Jos toivoo pääsevänsä lähelle, pääseekin kenties vähän kauemmas. 
Minun unelmani oli nähdä joulukuussa palmupuu mutta oikeasti ajattelin, että joulukuusi Strögetillä (kävelykatu Köpiksessä) olisi jo aivan tarpeeksi suuri onni meikäläiselle.
Eilen illalla laskeuduimme Nizzan kentälle. 
Olen palvonut palmuja koko päivän. 








8 kommenttia:

Kutri kirjoitti...

Ihanaa! Onnellista palmunpalvontaa sulle!

Aulisko kirjoitti...

Kiitokset. Aurinko paistaa, lämpöä lähelle parikymmentä.

Päivi S kirjoitti...

Nut on blogistilta unohtunut laittaa palmun kuva tähän. Onneksi TWitteristä löytyy.

Aulisko kirjoitti...

Palmun voi nähdä myös sielunsa silmin. Tässä tapauksessa varsinkin, kun ei kuvan lähettäminen aina onnistu.

Kutri kirjoitti...

Niin, ja ONNEA!!! <3 <3 <3

Aulisko kirjoitti...

Kiitos samoin!

Päivi S kirjoitti...

20 kiloa? Kannatko sinä myös matkakumppanin tavarat?

Aulisko kirjoitti...

Mä olen ottanut mukaan KAIKEN.