Palmu

Vaikka Kööpenhaminasta lähtiessä heitin yhtä sun toista roskikseen, on matkalaukku pahuksen raskas vieläkin. Vedän perässäni 20,3 kilon laatikkoa huonosta kahvasta, hikoilen ja huohotan (oijoi, kaikki ne portaat). Välillä laukun kovat kulmat paukauttavat sääriini mustelmia. Ei haittaa. Kuuluu niihin vaikeuksiin, joista tykkään.
Eka iltana hotellissa vetäisin esiin toilettipussin, jonne shampoopullo oli purkanut tahmaista sisustaan. Hammasharjasta tuli tosi puhdas. 
Hiusharja on jäänyt kotiin, viimeinen hiusrenksu meni poikki, mukaan ottamani kirjat ovat pohjattoman, loputtoman, hirmukamalan tylsiä. Tykkään!
Ennen tätä matkaa en tiennyt olevani taikauskoinen, mutta kyllä vaan olenkin. Jos unohtaa jotain mitätöntä, ei unohda jotain tärkeää. Jos tulee pikkupipi, ei tule isopipi. Jos toivoo pääsevänsä lähelle, pääseekin kenties vähän kauemmas. 
Minun unelmani oli nähdä joulukuussa palmupuu mutta oikeasti ajattelin, että joulukuusi Strögetillä (kävelykatu Köpiksessä) olisi jo aivan tarpeeksi suuri onni meikäläiselle.
Eilen illalla laskeuduimme Nizzan kentälle. 
Olen palvonut palmuja koko päivän.