maanantai 21. joulukuuta 2015

Kuiva loppuraportti


Tää reissu on ollut yhtä treeniä. Oon kävellyt tuon selkävaivaisen kanssa niin hirveästi, että nilkka ja polvet on meinanneet hajota. Onneksi suuressa mukavuudenhalussani otin neljät kengät mukaan. Vaihtelu parantaa - tai ainakin helpottaa.

Me ollaan opittu kipumatkailusta kiitettävän paljon. Järjestys on aina sama. Aamulla ennen lentoa mies käy yksinäisellä lenkillä omaa vauhtiaan. Yleensä hakee muutaman geokätkön (saa erilaista liikettä, kun kumartelee ja kurkottelee). Tulee majapaikkaan, käy suihkussa, lepää, venyttelee. Kentällä ollaan noin kolme tuntia etuajassa. Syödään, pistetään matkalaukut koneeseen, kävellään turvatarkastus, etsitään nurkka jossa mies voi makoilla. Penkkien päällä tai lattialla. Koneen lähtöön asti mies kävelee ja makoilee. Jos koneessa sattuu olemaan tyhjä penkkirivi (vautsivau mikä tuuri), makoilee sielläkin. Lennon jälkeen haetaan matkalaukut. Mikäli lento on ollut vaikea, etsitään makoilupaikka ennen kuin jatketaan hotellille. Toivottavasti ei kylmällä lattialla.

Lääkitys pitää olla kunnossa. Nainen muistaa vielä niin elävästi miehen menneet pahoinvoinnit, että hänellä on kassissa varalta oksennuspusseja (onneksi turhaan). Jos yritetään päästä vähän kauempaan kohteeseen, täytyy edetä lyhyin lennon (max 2h) ja pitää välissä lepopäiviä. Ja silloin taas kävellään, venytellään ja makoillaan.

Meillä on ollut tuuria. Missään ei ole jouduttu jonottamaan liian pitkään. Kieltämättä on kuitenkin rankkaa satsata aikaa, rahaa ja varsinkin voimia melkoiset määrät, jotta pääsee näkemään miltä Espanjan aurinko näyttää. 17 päivää, 9 lentoa, 5 maata. Ja vielä yksi yö junan makuuvaunussa kotimatkalla.

Eihän tätä kovin usein ala tekemään. Ehkä vain kerran elämässä.

p.s. Viimeisessä punnituksessa matkalaukkuni painoi 14,2 kiloa.







3 kommenttia:

Kutri kirjoitti...

On varmasti sekä voimia että kärsivällisyyttä koettelevaa. Huhhuh. Aikamoinen sissipari olette, kun tästä selvisitte voittajina. Hattuani (kyllä, sitä Jubilee Marketilta hankkimaani) nostan!

Päivi S kirjoitti...

Kannatti kuitenkin lähteä. Voisit kirjoittaa aiheesta erikoismatkaoppaan. Ps. Se sun pokkarihankinta on lopen pettymys. Puolivälissä jo huomaat, että sua on petetty.

Aulisko kirjoitti...

800 sivua, damn!