(Observointia ja fundeerausta Tanskan idyllisessä pääkaupungissa)
Huomaamaton perusnainen käyttää turistimatkalla meikkivoidetta ja puuteria. Poskien verisuonet on hyvä laittaa piiloon eikä nenäkään saa kiiltää. Minäkin teen niin, vaikka koko ajan sitten tuntuu, että naama on likainen ja onhan sitä paitsi ihan turhaa touhua jatkuvasti putsata huulten jälkiä take away -kupista.
Jos muuttaisin Kööpenhaminaan asumaan, ostaisin heti mustan polkupyörän. Täällä pyörillä mennään lujaa leveitä pyöräkaistoja pitkin muun liikenteen vieressä. Vauhdikkaimmat polkijat huutelevat ystävällisiä varoituksia mustatakkiselle, pyylevälle turistille, joka vinkaisten hyppää pois tieltä. Välillä väistöliikkeet varmaan näyttävät aika akrobaattisilta, koska pyöräilijöitä huvittaa.
Minun miehelläni on punainen takki ja vakaa askel.
4 kommenttia:
Jaahas, miltä vuosisadalta tämä kertomus on? Ihanko Karen Blixenin ajoilta. Kevyttopan tilalle vois laittaa viitan ja polkupyörän tilallr vaunut.
En tiedä mistä se ilmestyi. Yhtäkkiä vain piti naputella aamulenkin jälkeen. Melkein totta joka sana. Unohdin vain tummanvihreät takit.
Karen Blixen puhuu sun kautta.
Nyt ratkesin!
Lähetä kommentti