sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Kevyttä yläpilveä Kööpenhaminassa
Päiväunet eivät ole minulle ongelma. Voin torkahdella moneenkin otteeseen päivän mittaan ja yöunia huonontavaa vaikutusta sillä ei ainakaan ole. Olen huomannut, että levännyt sielu lepää yölläkin paremmin. Kätevää, kun matkaseura on puolikunnossa. Teemme lyhyitä, vetreyttäviä kävelylenkkejä, lepäämme pitkiä aikoja hotellihuoneessa. Hän napsauttaa TV:n päälle, minä kaivaudun täkin sisään. Hiihtoa. Unettavia ruotsalaisia ja norjalaisia toimittajia. Keveitä äänteitä. Pehmeitä konsonantteja, söpöjä vokaaleja. Hei Nukkumatti, taas tavataan!
Viime yönä nukuin pitkästä aikaa täydet tunnit. Stressi alkaa helpottaa. Tänä aamuna tarkastin vielä työpostin. Ei mitään. Mainiota. Luotan lentoyhtiön lupaukseen, pian kaikki on taas hyvin.