torstai 17. joulukuuta 2015

Hei me lennettiin (taas)


Aamulla varttia vaille viideltä oma nenä näytti vessan peilissä poikkeuksellisen isolta. Pantterikuvioinen huivi oli ihan typerä, farkut ei istuneet, matkaseura ärsytti. Taksikuski sentään oli kunnon ihminen. Sain istua hiljaa takapenkillä ja auto vei vauhdilla hotellin etuovelta terminaalin oven eteen. 

Meidän viimeiset Fuengirolan päivät kuluivat pyöräilyyn, kävelyyn, pyykkäämiseen ja syömiseen. Rantareitti Fuengirolasta Torremolinoksen toiseen päähän ajeltiin läpi leppoisaan tahtiin. Paluumatkaksi nostettiin pyörät junaan. Vaatteet pistettiin kolikkopesulaan pyörimään ja odotusaikana istuttiin auringossa cappuccinolla. Hotellin aamiaiset ja illalliset syötiin loppuun saakka tunnollisen hitaasti, perinpohjaisesti ja täyttävästi. Oikeastaan helpottavaa, että puolihoito on nyt ohi. Ei tartte enää suorittaa.

Minun suloisensiniset tennarini menivät rikki ja pistettiin roskikseen. Ja muutakin. Matkalaukku painaa enää 16,3 kiloa.

Olemme nyt Roomassa ja ensimmäiset reitit on kävelty. Viime yö jäi lyhyeksi eikä koneessa löytynyt hyvää torkkuasentoa, joten olen ihan poikki. Nyt haluan nukkua pitkään ja hyvin. 


Mutta Madonna valvoo.

























2 kommenttia:

Kutri kirjoitti...

Toi on täysin käsittämätöntä ja myös ihailtavaa toi sun matkalaukun keveneminen. Mulle, materialistituristille, käy just päinvastoin.

Aulisko kirjoitti...

Mulla on kriisi, kaikki on turhaa (paitsi kirjat). Sä katsot oikealla tavalla eteenpäin.